Pullat ja arvoitus..

Eilen hän oli se päivä kun piti kiillottaa kelkan pohjat ja painua mäkeen. Kelkka kainalossa ei mäkeen lähdetty, mutta omassa pienessä mäessä liukurit ja pulkat saivat kyllä kyytiä. Olen ollut koko viimeviikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Välillä kun luulee jo saavansa unohtaa nenäliinat niin, turha luulo. Nenä vuotaa, kun rikkinäinen hana.

 Viime vuonna leivoin itse laskiaispullia, mutta tänä vuonna ostimme pullat kaupasta. Tyttöjen lempi täytteenä on vadelma ja taas minä ja mieheni herkuttelimme mantelitäytteellä. Tästä tulikin mieleeni yksi vuosi kun tein pullia itse ja laitoin vahingossa väliin marsipaania...yäk kun oli pahaa. No toiset voivat tykätä. Sinä vuonna jäikin pullia paljon laskiaisen jäljiltä ;)

Täälä on tehty oikein isolla kädellä kevät siivousta ja kaapista vastaan tuli kummallisen näköinen lasi purnukka. Mieheni sanoikin, että erikoisen näköinen tuhkakuppi! 

Lasisen kuvunpohjassa oli teksti marimekko ja tarkempi selvittely paljasti, arvakkaa minkä?

Kyseessä siis oli Marimekko Loistava kynttilänjalka! No se ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen...
Löytyykö sinun kaapistasi kummajaisia?

Ystävä

Voitaisko leikkiä ystäviä? 
Oltais kuin kuka muukin. Leikittäis ja naurettais, mentäis keinumaan tai vaikka juostais kilpaa. Pidettäis kädestä kii, jos pelottais. Sanoisit, et siinä olisit. Mua et unohtais tai vaihtaa
haluis. Kun minua itkettäis antaisit taskustasi liinan.
Kun kaipaisin kainaloa, halaisit ja kertoisit, ei tässä
mitään hätää ole. Olisitko,  ystäväni?

                             Hyvää ystävänpäivää kaikille ♥

Lintu olalla ja toiset puussa...JA PERJANTAI 13!

Täälä onkin jo ehkä huomattu, että pidän paljon Marc Jacobsonin laukuista ja lompakoista. Vaatehyllyni vieressä on ollut aikoinaan valtavan iso laukku kokoelma, josta on löytynyt niin Guccia kuinVuittoniakin. Nykyään laukkujen osto on jäänyt paljon vähemmälle ja kaapista löytyy enää vain jokunen laukku...
Kurkataanpa nyt kuitenkin vähän...

Tämä ihana pieni "lintulaukku" petal to the metal flap pouchette laukku on söpö kuin pieni suklaanpala.
Laukkuun mahtuu yllättävän paljon tavaraa läpässä olevan ison vetoketju "taskun" ansiosta. 

Tämä käy niin juhliin, kuin arkeenkin. Värinä tässä on ihana expresso.

Toinen Marc Jacobson laukkuni on Classic Q Natasha mustana. Tämäkin on oikea tilaihme, tavaraa mahtuu kuin isompaankin säkkiin. Mallikin on sellinen johon ei heti kyllästy. 

                                                             ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 

Lintuja on näkynyt muuallakin, kuin vain laukussa.

 Meidän takapihalla oli valtava määrä pihlajanmarjoja, joita on vieläkin ollut isot määrät puussa. Tilhit ja muut hyypät ovat hoksanneet ne hyväksi eväs paikaksi ja sielähän käy porukkaa syömässä kuin peräseinäjoen essolla viimeviikolla ( ite en ollut ;) 

Huonompi homma on tässä se että, ne lentävät marjat suussa meidän kuistille ja räkivät ne pitkin seiniä, kuin kostoksi sille lintulaukkuselle akalle, joka ei ole paljoa talipalloja tänä talvena kantanut. 

eikä tässä vielä kaikki! Lopuista en ees kehannut kuvaa panna, sen verran putskille tuo kuisti nyt näytti ;)

Oho, se onkin perjantai ja vielä 13 päivä! Uskallatko poistua aamutakista lainkaan vai jäätkö peiton alle, ettei vaan mitään sattuisi? Vaan onko tuo ihan mikä päivä vain? Tietysti, jos jotain sattuu, se on hyvä panna epäonnen päivän piikkiin! 

Anna Bella ja pikku NEITI

Meidän pienempi neiti sai kesällä oman pupun. Neiti keksi itse sille nimen, pupusta tuli Anna Bella. Pikkuneidin mummu osti neidille pupun. Aluksi itse olin pupua vastaan, koska meillä on ollut pupuja ennenkin ja ne ovat olleet aina minun hoidettavana. Ennen pupun tuloa  kävimme paljon läpi asioita, kuinka sitä hoidetaan ja millainen lemmikki se oikein on ja vaikka lemmikki on pieni, siinäkin on vastuuta. Neiti lupasi hoitaa itse pupun, jos sellaisen saa. (Ajattelin, että niin juu, ehkä pari kuukautta ;).
Pupun pentu sitten ostettiin ja haettiin seinäjoelta, pupussa oli leijonanharjasta ja kääpiökania.
Pennulla olikin hieno karvakauluri pään ympärillä ja korvien välissä iso tupsu karvaa, jonka olisi saanut rusetille. Pupun tulosta on nyt yli puoli vuotta mennyt ja olen kyllä niin ylpeä neidistä, joka on hoitanut hyvin pupunsa. Kaupasta neiti kantaa pupulle erilaisia aktivointileluja ja herkkuja, välillä tehdään itse omenapuusta pupun häkkiin kiipeily juttuja.  Huolehtii oma-aloitteisesti, että pupulla on heinää ja muuta ruokaa sekä pullossa vettä. Pupu pääsee päivittäin juoksemaan vapaana lattialla. Pupun häkin siistimisessä yleensä autan, sekä kynsien leikkauksessa. Neiti on oppinut kovasti vastuuta lemmikistään ja rakastaa pupuaan yli kaiken. 

Kesällä olisi aikomus rakentaa ulos iso aitaus Anna Bellalle. Neiti onkin jo tehnyt "rakennus piirrustukset"...
Niistä ehkä pitää hieman neuvotella?!

sämpylät & ei koskaan ja iltapusut

Tänään se taas iski, mieli teki tuoretta juuri leivottua leipää...
Vanhemman tyttären köksän vihosta löytyi oikein aarre, nimittäin valtavan hyvä sämpylä ohje. Vihko onkin ollut mulla kovassa käytössä ja ajattelinkin, että pitäis vissiin kirjoittaa ohje itelle ylös. Pian voi nimittäin käydä niin, että tytön vihko kuluu puhki!

Huono homma on siinä, että sämpylöitä tulee syötyä sen verran, että itselläkin on sämpyläinen olo.

Mutta itse tehty leipä vaan on niin hyvää...

Joskus sitä on vannonut, etten koskaan tekisi niin tai näin, tai pukisi kyllä sellaista tai tälläistä päälleen, mutta jostain kumman syystä sellainen asia päätyy omaan vaatekomeroon. Itse en koskaan ole juuri tykästynyt Desiqualin vaatteisiin tai asusteisiin, kuitenkin tuossa jokin aika sitten ostin kyseisen laukun. Kotona pyörittelin silmiäni laukkua katsoessani, että mitä tuli tehtyä. Laukkua katsoessani kuitenkin tulin siihen tulokseen, että se on aivan mainio kassi. 

Kuitenkin kävi niin, että kauan en laukusta saanut nauttia, kun eräs tuttavani siihen ihastui ja halusi ostaa laukun itselleen. 

Meidän Leevi poika yllätti minut oikein kunnolla. Olin sen kanssa pellolla kävelyllä ja Leevi oli minulla

remmissä kiinni. Yhtäkkiä Leevi juoksi edes takaisin pitkin poikin ja minäkin siinä rytäkässä

lensin perselleni. Syyksi poukkoiluun paljastui rotta, jonka Leevi nappasi ja yllätys yllätys myös tappoi heti.

Enpä olisi uskonut, että meidän lempeä kultainennoutaja olisi ollut noin kova saalistaja.

No ei saa antaa ulkonäön hämätä. Iltapusut jäi sitten Leevin kanssa vaihtamatta sinä iltana...

Saippuaa, kevättä ja pelottava ukko

Heippa vaan, vaikkei sielä enää taida kukaan ollakkaan. Mutta Tääläpä kävi kevät kurkkimassa, ulkosalla oli melkein kymmenen astetta lämmintä ja ihana lämmittävä aurinko lämmitti kivasti poskipäitä. Toki onhan tähän viime kirjoitukseen väliin mahtunut jos jonkinlaiset myrskyt ja kelit. Tälle päivälle paras kulkupeli olisikin ollut luistimet, sen verran liukasta oli joka puolella.

Täälä onkin ollut hiljaista näin alkuvuosi, ajan ja voimat ovat vieneet ihan toisenlaiset asiat. 

Tänään oli ihana juoda päivä kahvit auringon paistaessa taivaalta, melkein olisi voinut siirtyä eväiden kanssa ikkunalta hangelle istumaan. 

Hepoillakin on vielä kunnon takit päällä. 

Tämä, jos joku olikin kamala mörkö heppojen mielestä. Varsinkin kun tuuli oli vielä lisännyt valkoisen ison muovinpalan lumiukon päähän heilumaan. Yksi asia ukossa kuitenkin kiinnosti kovasti, nenä tietysti ;)

Pitihän sitä sovittaa koukkuakin käteen, jos siinä enää pysyy muuta kuin peukalo ;) Tästä virityksestä syntyi saippualle patja. Nyt ei saippua enää lennä pitkin lavuaaria. 

Oodtetaankos sielä kesää jo kovasti?