Elämää ja eläimiä...tervetuloa ♥

torstai 30. heinäkuuta 2015

Äkki lähtö ja tekemällä tehty

Terveisiä tampereelta!
Eilen aamulla pohdittiin, että pitäisikö lähteä jonnekkin kun sääkin lupaili hyvää. Päätimme nostaa kytkintä ja lähteä tampereelle käymään, kun saimme kotiin eläimille hoitajatkin. Tosin koirat olivat päivän ulkoaitauksissaan, ainoastaan hevoset tarvitsivat ruokkijaa välillä. Mieheni on aina ollut vähän nopsa liikkeissään, jos meillä ei olisi eläimiä, niin sitä pitäisi vissiin olla aina matkalaukku valmiina pakattuna uuteen seikkailuun. Itse tykkään kun saan valmistautua kunnolla reissuun, varsinkin jos kyseessä ei ole vain edes takaisin reissu. Aina kuitenkin jotain jää, jota reissussa olisi tarvittu. Tällä kertaa kaikki oli mukana, mitä pitikin ja reissu suju hyvin. Lasten kanssa reissatessa sitä saa vastata viiden kilometrin välein, kuinka pitkä matka vielä on jäljellä, koko ajan jollain on vessahätä tai jano, tai joku tönii. Onneksi tälläistä ei enää niin paljon ollut, ehkä lapsetkin ovat jo vähän isompia taas...


Tampereella menimme särkänniemeen.



Särkänniemessä riittää nähtävää. Akvaariossa käydessämme sanoinkin miehelleni, ettei sitten saa tulla "kala kuumetta". Meillä on joskus ollut useampi akvaario ja mieheni suunnitteli jo sellaista puolen huoneen kokoista akvaariota talomme. Nyt ei ole kaloja ollut moneen vuoteen, no ei kyllä tuukkaan ;) Isoimman akvaarion annoimme meidän hevostenhoitajalle.


Ihania koira vauvojakin löytyi, siellä ne nukkuivat vierekäin, kun turistit raakkuivat aidalla.


Tälläisen ihanan "pikku" possun olisin voinut ottaa kainalooni, mutta sitä possu lupaa ei ole vieläkään tullut. Eikä jostain kumman syystä joulupukkikaan mulle minipossua tuonut! Oon tainnut olla vähän tuhma! Jos ens jouluna sitten :)


Nyt tuli akvaario kuume, ihana olisi oma delfiini ;) ( ehkä ne haluaisivat olla mielummin luonnossa, kun mun kylpyammeessa) Upeita esityksiä oli, joita delfiinit ja niiden ohjaajat esittivät.  Lopuksi lapset halusivat mennä delfiinin kanssa kuvaan, jonka sai sitten ostaa itselle. Nuorimmainen osti itselleen myös sellaisen ison delfiini pehmon....vaikka oltiin jo kauan sitten sovittu, ettei enää yhtään pehmoeläintä osteta. Mutta pian niitä on taas säkki kaupalla, viimeksi roudasin varastoon kolme jätesäkillistä pehmoeläimiä! ( Osa tosin on isosiskon vanhoja). 


Olisin voinut istua koiramäen Von Guggelböössä vaikka koko päivän ja maistella niiden kakkuja! Ihanaa porkkanaleivosta, tahtoo lisää!


Koiramäki oli kyllä upeasti tehty paikka, sinne nuorimmainenkin tahtoi uudestaan ja uudestaan.


Hyvän sään huonopuoli on siinä, että silloin sielä on huvittelemassa puoli suomea ja jonnekkin sai jonottaa hurjan kauan.
 
 
Pikku majakassa käyntikin jo tuntui vatsan pohjassa, mutta ei ihan vetänyt vertoja lintsin rakettiin.



Näsinneulasta näkyikin upeat maisemat!


Nälän yllättäessä pysähdyimme etelä-pohjanmaalla hakemaan ruokaa, paikassa oli kotipizza ja hesburger.
Tilauksen tehtyäni jäin odottelemaan ruokia, jotka oli tarkoitus ottaa mukaan. Ihmisiä tuli tilaamaan, mutta lähtivät pois kun kukaan ei heiltä tullut tilausta ottamaan. Katselin keittiöön, kun pitsoja tehtiin, mies levitteli taikaa ja levitteli juuston, lopuksi se vajosi lattia tasolle ja katseli sieltä mille pitsat näyttivät. Hese työntekijä luki kuitista tilausta ja kävi hakemassa pahvi mukin ja palasi kuittia lukemaan, tämän jälkeen hän haki siihen kannen ja palasi taas kuitille katsomaan mitä siihen täytetään. Tilauksen saamiseen meni melkein tunti! 
En ymmärrä mikä siinä kesti, kun tilaukseni oli ainut pizza puolella ja sielä pyöri kuitenkin viisi ihmistä pyörittämässä pahvimukeja ja mitään ei tapahtunut. Harkitsin jo tilauksen perumista, olisi vissiin kannattanut kun pizzoihinkin oli lyöty sen verran tomaattikastiketta, että sitä tirskui joka välistä ja yksi pizza oli ihan musta. Mutta en tiedä rupesiko ne tekemään itse sitä taikinaa sielä ja sitten sitä piti puoli tuntia nostattaa vai mikä sielä kesti, mutta eipä tarvi sinnekkään enää pysähdellä vaan sullon laukun täyteen banaaneja seuraavalle seikkailulle!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

BIG BOY vauhdissa

Tau halusi tulla mukaan heinä hommiin ja levittelikin heiniä ahkerasti talliin kuivumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin sukeltaa heiniin?


Tau on konsanaan kun pieni apina, jos kaivat jalalla maata ulkosalla, Tau tekee saman perässä. Jos menet istumaan puun alle varjoon, Tau änkeää pyllynsä ihan sinun omasi viereen. Tau on todellinen futis fani, joka rakastaa palloilua!



Tau on ollut meillä nyt alle kaksi kuukautta ja oli aluksi meidän russelin Pekon kokoinen, nyt tau on meidän kultsu Leevin kokoinen. Aika hurjasti on poika kasvanut. Tau on todella upea koira, joka on myös aika lujapäinen ja jolla on SUURI EGO!


Tau on mieheni kanssa kuin paita ja peppu, mieheni sai Taun vähän niin kuin synttäri lahjaksi minulta.
Mieheni oli haaveillut jo kauan ks.rodusta, ennen kuin meille tuli yli kaksitoista vuotta sitten ensimmäiset canariot. Onhan meillä koiria elämäämme mahtunut, on ollut dobermannia, rotikkaa, sakemannia, staffia, pit bullia, amerikan buldoggia, presa canarioita, kaukkaria  ja muutama muukin rotu. Canarioita Ankia ja Arskia kaipaan välillä kovaa, ne olivat aivan mahtavia koiria! Kotona oltiin, niin kuin ei oltaisikaan, mutta ulkosalla tai kun itse ei ollut paikalla, niin vahdittiin taloa sen verran hurjasti, ettei panssariverkkokaan aina pitänyt koiria sisäpuolellaan. Toivotaan, että se rotu pysyisi sellaisenaan kun se on alunperin tehtykin, eli mahtavana vartikoirana!  Kröhöm... täytyy nyt sanoa, sen verran, että kunnon vartiokoira ei juokse näyttely kehässä ja näytä kauniisti hampaita tuomarille ja sellaista rodun edustajaa ei mielestäni sinne edes pitäisi viedä. Sellainen, joka haluaa näyttelykoiran, voisi valita jonkin seurakoiraksi luokitellun yksilön. Koska siinä käy niin, että rotua ruvetaan ulkomuoto jalostamaan ja ns.pehmentämään, niin että pian pitää rotumääritelmääkin muokata uuteen uskoon. Kuten dobermannille on käynyt. Antaa työkoiran olla työkoira!

Nyt taatusti joku vetää herneen nekkuun, mutta asiastahan saa olla montaa mieltä ja omani tuli nyt tässä.


Poju on ottanut Tau hurjan mahtavasti vastaan. Poju on todella mahtava koira! Taulla vain on hurja ego ikäisekseen ja se ei paljon katso tai kysele, ketä yrittää nylkyttää. Luulenpa vain, ettei Pojukaan vuoden kuluttua enää ketään ratsaille päästä.


Tälläistä  Hau Hau... tällä kertaa !

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Saisiko olla kupponen teetä, romahdus vaara ja pupu pihalla

Terveisiä sateisesta Länsi-Suomesta! Tänään on saanut pitää helmoista ja hatuista kiinni, ettei ne lähde puuskassa lentoon. Olenkin jo luopunut uimaan meno haaveista ja ruvennut kaivelemaan kaapin pohjalta paksumpaa palttoota päälle. Mutta asiasta johonkin ihan muuhun, kun eipä se tunnu sää vaihtuvan vaikka kuinka päivittelisi.


Sain tässä yksi päivä ehkä maailman söpöimmän teesetin! Minä, joka olen vannoutunut kahvin juoja. Minä keitän jopa iltapalaksikin kahvia vielä puolen yön aikoihin ja joo, ei ole unensaanti onnelmia. Teesettiin kuului kuppi alusella ja tietenkin se kannu. Setti oli jopa söpöön rasiaan pakattu. Nyt voinkin maistella samalla sukulaistytön tuliaisia englannista uudesta kupposesta. Tähän hetkeen pitää panostaa, eipä sitä tiedä, vaikka joskus se kuppi kahvia vaihtuisikin teehen.

Minulla rupeaa vitriini repeämään liitoksistaan ja olenkin sitä joutunut tyhjätä vähän väliä, ettei hyllyt romahda. Jostain kumman syystä kuitenkin aina käy niin, kun sinne on saanut raivattua tilaa ja jonkinlaisen järjestyksen, sinne ilmestyy uuttaa kuppia jos jonkinlaista ja joista ei voi vain luopua, niiden kauneuden, tunnearvon tai hinnan takia...tässäpä kolme kaunista. Onko teillä kuppeja ja kippoja joka kaappi täynnä vai keräilettekö jotain tiettyä sarjaa?


Ilmojen salliessa Anna Bella on päässyt ulkosalle päiväksi. Pupu kyllä nauttii ulkoilusta, sielä se makaa pitkin pituutta heinässä ja samalla mutustelee korsia suuhunsa. Tytär laittoin hakin lukkoon vielä pyykkipoikia, ettei pupu saisi ovea auki, mutta nyt se ovi vasta kiinnostaakin...



Tarkoituksena olisi tehdä kunnon aitaus ulos pupulle, mutta niin on monta muutakin tarkoitus hommaa lista täynnä. Yöksi emme ole sitä jättäneet, täälä kun liikkuu susia, karhuja, ahmoja ja ilveksiä.... Juuri katsoin tänään jostakin uutisista kun sudet olivat tappaneet ponin. Meillä on hevoset yötä päivää ollet ulkosalla ja naapurilla hevoset ovat tuossa ihan vieressä laiduntamassa ja sielä juoksee useampi pikku varsa. Toivottavasti reittimme ei ole hukkien kartalla. 
Olemme jättäneet koiria yöksi ulkoaitaukseen, mutta sitten ne haukkuvat keskellä yötä, kun naapurin Topi (kissa) kävelee ohitse. Siihen onkin kiva herätä muutaman kerran yössä. 



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kakku ja kiikka

Eilen "leivoin" tälläisen kevyen version kakusta äitini syntymäpäivä juhliin. Tässä on viimeaikoina tullut suuhun pistettyä sitä munkkia ja kakkua ihan riittämiin. Tämä kaupan piirakka pohja on niin näppärä vain täyttää ja tarjota. Eikä hyvillä täytteillä hullummalle maistukkaan.


Sankari sai pakettien lisäksi myös kuvassa näkyvän kukkakimpun, jonka poimin ihan oman pihan antimista. Miksi lähteä kauemmaksi kalaan, kun kuistiltakin voi onkia ;) Vai miten se nyt menikään?


 Talon takanaa löytyi myös ihania orvokkeja, juuri kun pääsin niitä ihailemaan ja selkäni käännin niin mies oli sielä jo ruohonleikkurin kanssa hommissa... Pitää varmaan tehdä aidattu alue kukkille.


Löysin myös eräältä kirpparilta jonkin sortin ulkokiikun. Mieheni kiinnitti sen meidän vanhaan tammeen roikkumaan ulos ja hyppäsi itse kyytiin. Oli kuulemma huono istua ja rahat meni hukkaan... no asiaa hieman paremmin tutkailtua, kyseessä oli jokin ikean lasten keinu. Onhan se nyt kumma, jos lasten keinussa miehellä ei ole kovin mukava istua? 


Keinusta tuli mieleeni mummuni, joka sanoi aina keinua kiikaksi ja ainahan sitä lapsena kiikattiin ja joku antoi vauhtia. Tälläinen kiikka olisi kiva, jos saisi hieman isommassa koossa. Tässä väri on hieman rähähtävä vihreeseen pihaan, mutta kaikkeen tottuu ( tai sitten ei ). 

                                                 Onkos kiikka sinulle tuttu juttu?


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Suomen suvessa suu makeana

Ihanaa heinäkuuta kaikille!


No eipä sitä uskoisi, että jo heinäkuun loppua kohti mennään.
Jotenkin, nämä päivät ja viikot ovat menneet ihan vauhdilla eteen päin ja
kait sitä "kesää"on odottanut, ilmojenkin puolesta. Täälä ollaan vielä talviturkki päällä,
ja taidetaan sama takki päällä mennä ens kesään asti. Vesi on ollut ihan mielettömän kylmää
ja nyt mä hyppään tonne altaaseen, on jäänyt vain puheiksi ;)
Pukeutuminenkin on lähinnä muistuttanut syys sään vaatetusta, ja jos pitäisi valita hyppääkö bikineihin vai karvatakkiin, niin kyllä se viimeinen vaihtoehto ehdottomasti olisi.


Innostuin tuossa yhtenäpäivänä kokeilemaan jotain uutta ja leivoin Pavlova kakun.
Ennakkoluuloista huolimatta, kakku oli taivaallinen! Se suorastaan suli suuhun ja pala toisensa
 jälkeen sitä piti saada lisää. Kunnes lopulta päätin viedä lopun kakun äidilleni. Kuinkas sielä sitten kävikään... soittelin myöhemmin ja kuulin, että hän oli lusikoinut koko kakun yksin ja muille
 ei jäänyt mitään. Olihan se hyvää ja teen kyllä toistekkin!


Luulin, että pakkanen pullistelisi vielä viimekesän mansikoita ja mustikoita, joita olisi saanut kakun päälle. Pakkasesta löytyi vain hippunen vadelmia.


Vadelmat ja kermavaahto, eivät hullumpia olleetkaan kakun päällä.
 

Mieheni ei maistanut palaakaan, vaan oli sitä mieltä, että tuo ei voi olla hyvää, kun ei edes näytä siltä.
Voileipäkakkuakin se pelkäsi kymmenen vuotta, ei maistanut palaakaan. Yhtenä kertana sain houkuteltua hänet maistamaan sitä, no siinä kävi niin... että sille on pitänyt jo tehdä ties montako "omaa" voileipäkakkua.
 

Muistakaa nauttia jokaisesta päivästä ♥