Tau on ollut meillä nyt alle kaksi kuukautta ja oli aluksi meidän russelin Pekon kokoinen, nyt tau on meidän kultsu Leevin kokoinen. Aika hurjasti on poika kasvanut. Tau on todella upea koira, joka on myös aika lujapäinen ja jolla on SUURI EGO!
Tau on mieheni kanssa kuin paita ja peppu, mieheni sai Taun vähän niin kuin synttäri lahjaksi minulta.
Mieheni oli haaveillut jo kauan ks.rodusta, ennen kuin meille tuli yli kaksitoista vuotta sitten ensimmäiset canariot. Onhan meillä koiria elämäämme mahtunut, on ollut dobermannia, rotikkaa, sakemannia, staffia, pit bullia, amerikan buldoggia, presa canarioita, kaukkaria ja muutama muukin rotu. Canarioita Ankia ja Arskia kaipaan välillä kovaa, ne olivat aivan mahtavia koiria! Kotona oltiin, niin kuin ei oltaisikaan, mutta ulkosalla tai kun itse ei ollut paikalla, niin vahdittiin taloa sen verran hurjasti, ettei panssariverkkokaan aina pitänyt koiria sisäpuolellaan. Toivotaan, että se rotu pysyisi sellaisenaan kun se on alunperin tehtykin, eli mahtavana vartikoirana! Kröhöm... täytyy nyt sanoa, sen verran, että kunnon vartiokoira ei juokse näyttely kehässä ja näytä kauniisti hampaita tuomarille ja sellaista rodun edustajaa ei mielestäni sinne edes pitäisi viedä. Sellainen, joka haluaa näyttelykoiran, voisi valita jonkin seurakoiraksi luokitellun yksilön. Koska siinä käy niin, että rotua ruvetaan ulkomuoto jalostamaan ja ns.pehmentämään, niin että pian pitää rotumääritelmääkin muokata uuteen uskoon. Kuten dobermannille on käynyt. Antaa työkoiran olla työkoira!
Nyt taatusti joku vetää herneen nekkuun, mutta asiastahan saa olla montaa mieltä ja omani tuli nyt tässä.
Poju on ottanut Tau hurjan mahtavasti vastaan. Poju on todella mahtava koira! Taulla vain on hurja ego ikäisekseen ja se ei paljon katso tai kysele, ketä yrittää nylkyttää. Luulenpa vain, ettei Pojukaan vuoden kuluttua enää ketään ratsaille päästä.
Tälläistä Hau Hau... tällä kertaa !
