Rauhallista joulun aikaa

No, mutta heippa pitkästä aikaa! Mitä kuuluu?
Täälä odotellaan kovasti joulupukkia ja pikapuolin se kuulemma tulookin.
Talvikin ehti tulla ennen joulua ja onhan se kiva, kun on lumimaassa ja varpaat jäässä.
Täälä on puuhailtu kaikenlaista ja kipeänäkin ollaan oltu, kun flunssasta selvisi niin mahatauti
oli jo jonossa tulossa seuraavaksi. Mutta lörpötökset huomiseen ja tässä teille kuva paketti,
joulun odotuksesta täältä.

Nuorimmaisen joulujuhlat olivat jälleen kirkossa ja olihan sielä jouluinen tunnelma...

Namusia on ripustettu... 

ja leivottu...ja taas kerran leivottu. No kerkeehän sen kuntokuurin aloittaa ensi vuonnakin ; )

Puuttuu kuvat JO SYÖDYISTÄ PIPAREISTA ja (piilotetusta rocky road kakusta ).

Tänä vuonna minäkin muistin ja ehdin ajoissa postipojan kelkkaan kiinni ja sain laitettua matkaan nipun kortteja.

En päässyt kuusen hakuun, piti tehdä itse. Innostuin jälleen paperiaskartelusta sen verran, että syntyi oikein kuusimetsä!

Tämä ukko ei sisälläkään sula. Pikkuneiti teki hienon lumiukko koristeen äitille ♥

Mailegin punanuttuinen nisse sai kaverikseen omatekoisen valkohaalarisen tontun.

Karvaisia ystäviäkin muistetaan...

Ovatkohan paketit vielä aattonakin kuusen alla? Kuka tunnustaa syöneensä ne?

Tämä pikku tonttu muutti meille joulukuussa...

ja tämäkin!

Nyt on aika nauttia hetkestä ihasta ja unohtaa kiire, kello ja kännykkä ja antaa mennä.

HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE IHANILLE JA PALAILLAAN TAAS ENNEN ENSI VUOTTA  ;)       ♥♥♥♥♥    ♥♥♥♥♥   ♥♥♥♥♥   ♥♥♥♥♥   ♥♥♥♥♥   ♥♥♥♥♥   ♥♥♥♥♥  ♥♥♥♥♥

Söpöstelyä ja Marc Jacobs ♥

Kävimme tyttöjen kanssa kaupungilla, tosin vanhempi meni omille menoilleen kaverinsa kanssa ja nuorimmainen lähti mukaani kiertelemään kauppoihin. Reissun tarkoitus oli löytää uudet ulkohousut tytölle, jotka pitäisivät kosteutta ja tuulta. Ulkohousuja tuli vastaan kaikenlaisia ja sopivat löytyikin H&M:stä. Tyttö bongasi sieltä ihanat eläin legginsit ja pupu paidan. Kaikista ihanimmat neitin mielestä olivat kuitenkin pupu pipo ja tuubi huivi. Onhan nämä söpöt!

Asiasta taas ihan muuhun, olen pitkään kuolannut Marc Jacobs Q-Wingman phone lompakkoa, sellaista johonka saisi puhelimen sisälle. Katselin myös Michael Korsin valikoimaa, kunnes vastaani tuli tämä sähköisen sininen lompakko, tosin väri voisi olla liilakin, johon ihastuin syvästi. Lompakko on juuri sopivan kokoinen. Yleensä en edes kanna laukkua mukana, ja sitten sullon puhelimen ja lompakon taskuun, sinne vielä pari nippua avaimia ym. ja sitten vaan kauhistellaan, kun taskujen vetoketjut paukkuvat liitoksissaan. 

Huomenna olisi jo perjantai ja tiedossa olisi viikonlopulle kahdet syntymäpäivä juhlat ♥

Hemmottelua ja tuunatut sukat

Tänään ontin ja nappasin pehmoisen huovan ja hyppäsin sohvalle. Sohvalle kainaloon otin kolme uutta kirjaa ja koitin valita, minkä lukisin ensin. Valintani osui Leiri 14, josta olen lukenut nyt puolet ja valintaa ei voisi mitenkään kuvailla itsensä hemmotteluksi. Kirja kertoo miehestä joka syntyi Pohjois-Korean vankileirillä ja eli sielä tietämättä mitään ulkomaailmasta aidan tuolla puolen. Mies kuitenkin pääsi pakenemaan, kuin ihmeen kaupalla ja kirja kertookin paljon oloista leirissä, jossa nälkä ja kidutus oli aina läsnä. Kirjaa lukiessani, ei tehnyt mieli suklaata eikä kyllä lämmintä kaakaotakaan, kun kirjan henkilö joutui syömään ulosteita ja rottia. Kirja avaa suljetun oven Pohjois-Korean hyvin salattuun maailmaan, jossa ei tunneta käsitettä ihmisoikeus.

Asiasta sukkiin. Ilmat ovat sen verran hyytäväksi muuttuneet, että sukkalaatikolla on käynyt kuhina.
Nämä valkoiset villasukat saivat piristystä pitsinauhasta, jonka pujotin sukan varteen ja solmin rusetille.
Voi voi kun tulikin somat, sanoi pikkuneiti ja halusi sukat itselleen. 

Sukat tosin olivat sen verran isot, että ne pyörivät jalassa ja sainkin ne takaisin. Jokos sielä on kaivettu paksumpaa sukkaa jalkaan? Pitäisi opetella kutomaan sukkia, minulla tyssää viimeistään kantapään tekoon ja sitten se sukka unohtuu korin pohjalle ja ei koskaan valmistu.

Lahja

Aamulla luulin, että onko minulla syntymäpäivä?

Tyynyn viereen oli laitettu korurasia, jonka sisältä paljastui kaunis rannekoru ja kortti. Rasiassa oli myös makeanveden helmiä.

 Pikkuneiti oli tehnyt kukista ja meidän askartelemista laukuista kauniin korun.

Kukat olivat muovikukkia, jotka tyttö oli pujottanut nauhaan. Pikkuneiti on kova askartelemaan ja keksii itse kaikenlaista kivaa. Kyllä on kivaa saada lahjoja, vaikka ei synttäripäivä olekkaa ♥

Tykkään kovasti ♥

Cernit askartelua ja tammen terhot

Taas on maanantai ja kalenteri muistuttaa yhdestä sun toisesta menosta tai hommasta, mutta kurkataanpa kuitenkin vielä eiliseen. Kaapin perältä löytyi muutama Cernit muovailumassa pakkaus ja päätettiin pikkuneidin kanssa niistä jotain askartaa. Cernit massaa löytyy lukemattomia eri värejä ja nämä pakkaukset olivat metallin hohtoisia. Massa on aika kovaa ja kädessä pyöriteltäessä se pehmenee sen verran, että sitä on helppo muotoilla pieneksikin muodoksi. Muotoilun jälkeen askartelut laitetaan uuniin muutamaksi minuutiksi ja sielä massa kovettuu sen verran kovaksi, että sitä pystyy sahata, hioa ja veistää. Tein muutaman mini laukun ja kiinnitin osaan pienen ketjun, jolla laukun saa laitettua vaikka avaimenperäksi.

Laukkuja tehtiin myös pikkuneidin petseille.

Petsit tarvitsivat leivoksia ja leipää, niinpä leipuri leipoi sellaista.

Massasta saa tehtyä myös kivoja riipuksia ja vaikkapa korvakoruja. Tämä sydän on koristeltu ketjuin, josta sen saa roikkumaan. Ketjuun on myös tehty rautalangasta pienempi sydän.

Pikkuneiti halusi vielä, että äiti tekisi kettu riipuksen. Riipuksista tuli aika hassut, tässä "kettuset" riipukset :)

Meidän pihassa on vanha iso tammi, joka on tehnyt tänäkin vuonna valtavasti terhoja ja niitä sitten on kerätty ämpäri kaupalla. Terhoistakin saa askarrettua vaikka mitä, tässä terhoista syntyy riipuksia...katsotaan mihin ne päätyvät?

Kaikkien kaveri

Meille muutti viikko sitten uusi perheenjäsen. Lempin siirtyessä koirien taivaaseen, päätimme tarjota kodin Leevi pojalle. Leevi on leikattu uros ja rodultaan kultainennoutaja. Meillä ei ole vielä koskaan noutajaa ollutkaan, mutta täytyy todeta että, todella avoin ja ystävällinen luonne on kyllä koiralla. Aivan mahtava perhekoira! Leevi rakastaa rapsutuksia ja nukkumista karvaisilla matoilla. Vartiointi hommia hoitaa edelleen meidän kaukkari Poju ja sakemanni Nita. Pekko tulee myös hyvin juttuu Leevin kanssa. Pekko on kova poika talli hommissa. Pekon ollessa paikalla, hiiret eivät uskalla tulla koloistaan ;)

Surua rinnassa

Täällä on tehty surutyötä montaa päivää. Silmäpussit rupeavat olemaan niin isot, että tarvii pian kottikärryjä,
että saa ne mukaan lähtiessään. Meidän Lempi jouduttiin lopettamaan 1.10. Lempi oli todella tärkeä ja rakas perheenjäsen. Lempi muutti meille kahden vanhana, kierrettyään ensin useammassa kodissa ensin. Ostin Lempin kasvattajalta, joka kasvattaa Saksanpaimenkoiria. Kasvattaja lupasin lähettää perästä Lempin paperit, mutta papereita ei ruvennut kuulumaan eikä näkymään sadoista lupauksista huolimatta. Välillä paperit olivat jo tulossa ja välillä eksyneet matkalla. Selitysten kirjo oli uskomaton. Tein kennelliittoon reklamaation ja asia meni hitaasti eteen päin (n.2-3vuotta) kasvattaja toimikuntaan. Papereita ei ole tosiaan tähän päivään asti näkynyt, mutta asian suhteen olen jo menettänyt ajat stten uskoni. Osto hetkellä teimme kauppakirjan kennelliiton pohjalla ja täytyy todeta, että eipä sekään mitään kummoista suojaa ostajalle tuonut. Koiran osto myös kasvattajalta, ei takaa, että asia hoituisi välttämättä ongelmitta. Kasvattaja ei enää saa rekisteröityä nimiinsä pentuja ja näyttelyt saa unohtaa, mutta mitäpä siitä kun harrasta nykyään toimintaa siskonsa kautta.
Lempin historiakin on kirjava ja ikävä, jota on raskas ajatella. Liian moni koira joutuu käsimään ihmisten tyhmyyden ja välinpitämättömyyden takia. Koira on pitkäikäinen ystävä, johon pitää sitoutua. Sitä ei voi hankkia lapselle, joka yksin siitä kantaisi vastuun. Koira tarvitsee lauman, jossa on ihmisjohtaja. Lauman jossa on säännöt, jotka ovat aina samat. Koiraa pitäisi katsoa todellakin karvoihin, mikä sopisi luonteen ja rodun ominaisuuuksien puolesta omaan tarkoitukseen. Hakeeko vartiokoiraa, lenkkikaveria vai mihin sitä pitkäikäistä kaveria etsii. Liian usein ostetaan koira upean ulkomuodon takia ja rodunominaisuuksista ei tiedetä mitään ja kun koira käyttäytyykin rodunomaisesti, niin se ei sovellukkaan enää omaan kuvioon. Ja sitten matka jatkuu seuraavaan perheeseen.

Ja näin Lempikin on pakattu autoon ja viety seuraavaan paikkaan useaan kertaan.
Lempi oli luonteeltaan ihmisrakas ja tottelevainen. Lempin kanssa piti olla määrätietoinen ja hellä. Jos voisi sanoa näin, että rakkautta ja rajoja.

Kesällä huomattiin, että Lempille oli tullut patti nivusiin ja patti suureni surenemistaan. Lempillekkin oli tullut syöpä. Meillä on kuollut kymmenen vuoden aikana neljäkoiraa syöpään. Pistää taas miettimään, mitä sitä koiralle syöttäis? Koiranruokiin lisättäviä säilöntäaineita kuten E320 eli BHA ja E321 eli BHT, nämä ovat  erittäin karsinogeenisia ja aiheuttavat syöpää.  Lisäksi käytetään Etoksikiinia, joka on synteettinen kemikaali jota käytetään säilöntäaineena. Etoksiini on terveydelle haitallista hengitettynä, iholle joutuneena ja niletynä. Se aiheuttaa mm. pentukuolleisuutta, syöpää, kitalakihalkioita ja epämuodostumia. Nämä aineet usein nimetään elänruokapakkauksissa EU:n sallimia antioksidantteja. Ennen koirat söivät ruoanloput ja raakaa lihaa ja elivät terveinä pitkään.

Rakkaalle Lempille

Sinä maailmaa jo kiertänyt olit, et enää uskonut omaan paikkaan.

Oma laumasi oli vaihtunut monta kertaa ja sinun hätää ei ymmärretty.

Olit kahden vanha, kun me tavattiin ja tulit laumaamme. Lupasin

sinulle, että sinun ei tarvitse enää matkustaa ja vaihtaa laumaa.

Lupasin sinulle pitää sinusta huolta. Näytit minulle, että kovan

kuoren alla on lämmin ja uskollinen sydän, joka sykki minulle.

Rakastin sinua niin paljon. Tiedän, että enää sinuun ei satu ja et

joudu kärsimään. Katsoit minua silmiin ja pidit päätäsi sylissäni.

Tiedän, että rakastit myös minua. 

Sinä sydämmessäni matkaat, sielä minua lämmität. Lepää rauhassa rakas ystävä.

bling bling ja peili

Kesällä teimme retkiä ja reissua, jos jonkinlaista. Eräällä reissulla vastaan tuli puoti, joka oli maalaisromantisia huonekaluja pullollaan. Vaikka nyt maalaisromanttisuus taitaakin olla tällä hetkellä out ja kaikki haluavat hieman selkeämpää pelkistettyä tyyliä ja linjaa, vähän niin kuin musta valkoista pienin bling bling jutuin. No eivät kuitenkaan kaikki halua heittää pitsistä essua komeroon joten, sielä oli tosi kiva lattia peili. 

Peili olisi kiva saada makkariin. Ainahan nyt yhdelle pikku peilille olis tilaa!

Toinen oli tuo peilipöytä,  no siinä onkin "upeat" nuolet kohti ihanuuksia. 

Matkan jatkuessa tuli vastaan vielä pienempi puoti jossa oli myynnissä koruja ja laukkuja.

Mieheni osti minulle sieltä tälläisen I LOVE YOU korun.

Nämä ihanuudet ostin kesällä itse, tykkään edelleen Marc jacobsonin tuotteista ♥

No nyt se on sitten maanantai ja melkein viimeistä viikkoa syyskuuta! Tytöt odottavat jo syyslomaa innolla. No siihen on vielä vähän aikaa...

Raspi ja grillausta

Tuossa jokin aika sitten kirjoittelin yhdessä postauksessa Mustad rideraspista. Olin jossain törmännyt kyseiseen raspiin ja ajattelin olisiko se ollut kätevä vehje. Ostin tuossa pari viikkoa sitten raspin ja viikonloppuna sitä pääsin vähä testailemaan. Hevosilla tosin ei ollut paljon mitään raspattavaa, kun ne ovat hiljattain vuoltu. Hyvin tuntui raspi käteen istuvan (naisen käteen) miehen kädessä se näytti aika onnettomalle vehkeelle ja mies naureskelikin sille kun sen yleensäkkin olin mennyt ostamaan (mainoksen uhri). Raspihan on tarkoiettu kavioiden reunoja pyöristämään. Luulen, että ajaa asiansa..palaillaan tästä.

Asiasta makkaraan... Eilen teimme nuotion tuonne pihan siimekseen ja grillasimme pitkästä aikaa makkaraa.
Oonhan mä en aina tiennyt, että ruoka ja varsinkin KAHVI! maistuu aina ulkona paremmalta. Juon jopa aamukahvini ulkona parin kymmenen asteen pakkasessa. Ties mikä tapa sekin on?...
Mutta makkaran paistossa on sitä jotain... heh heh.

Perjantaina tuli herkuteltua itse tehdyillä hamppurilaisilla, voi vitsit kun oli HYVÄÄ!

Oikeestaan tein niitä pikkuneidille ja sen kaverille, mutta yllätys yllätys! tein sitten mitä vain, niin aina sama juttu. En mä oikeen tykkää siitä ;) Viimeksi tein pizzaa ja lättyjä, en tykkää kummastakaan. Mutakakkua ja jäätelöä, kun kerran oon jossain maistanut ja se oli pahaa, en uskalla enää kokeilla. No voi dämä ja minä tyttö oon vetänyt sapuskaa nyt sitten monen tytön edestä. JUU ja valitettavasti sen jo huomaakin!
Onkos teidän lapset kaikki ruokaisia? vai syödäänkö kalapuikoista kuoret ja metvurstit kuoritaan"reunoista"?