Elämää ja eläimiä...tervetuloa ♥

tiistai 25. elokuuta 2015

kesä albumia

























                                                   heippa ♥

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Sattuu ja tapahtuu

Moikka moi!

Täällä ollaan vielä nautittu viimeisestä lomapäivästä! Huomenna alkaa sitten koulut. 
Ja hirmuuuu aikaiset herätykset! No ei nyt murehdita etukäteen, eiköhän tässä nyt selvitä, kun
vanhempi menee jo 8 luokalle niin onhan tässä sitä "kokemusta" jo useammalta vuodelta. Aamuisin on kaikki hukassa, herätyskello ei herätä, reppu jää kotiin jne. Nuorimmainen aloittaa 3 luokan ja valinnaksi tuleekin ottaako englannin vai ruotsin, neiti on kyllä jo vahvasti sitä mieltä, että tahtoo englannin. Vanhempi tytär luki ala-asteella molempia kieliä ja siitä olikin sitten hyötyä ylä-asteella, kun ei tarvinnut aloittaa ruotsin alkeita.


 Ollaan täällä koitettu vielä vähän jotain saada aikaankin ja kaadettu (taas) muutama puu. 
Hevoset ovat auttaneet niiden hävittämisessä ja syöneet niistä lehdet ja oksat. 


Ja kyllähän sinne puun sekaan Perrykin sukelsi itseään hinkkaamaan oksiin.





Täällä on ihan mielettömästi ollut polttiaisia ja paarmoja, hevoset ovat päivällä suurimman osan ajasta menneet talliin. Perry hinkkasi niin vauhdikkaasti takapuolta, että piti väjän katsella perään, ettei keppi mene pian takapuoleen ;)


No aika nopsaa se olikin tyhjätty!

Asiasta tolppaan... minulla oli Una tolpassa kiinni, kun sen kavioita vuoltiin toissa päivänä.
Una söi rauhassa samalla heinää. Kengittäjä juuri vuoli Unan takajalkaa, kun se rupesi reuhtomaan ja katsoin mitä se hilluu. Unalla oli jäänyt riimunnaru pään taakse kiinni, eikä se saanut päätään siitä irti. Samassa Una nousi jo pystyyn ja tolpan toinen pää meni poikki. Unan ollessa kiinni vielä tolpassa yritin mennä rrtottamaan sitä siitä ja samassa hevonen hyppäsikin jo pari metriä sivulle ja tolppa lensi ympäri ilmassa ja osui tietysti minua suoraan päähän! Ihme kyllä, taju ei lähtenyt, eikä mitään muutakaan juuri tullut. Tuollainen painava hirsi kun on aika painava. 



Unakin taisi hieman pelästyä tapahtuneesta, kun homman jälkeen jatkettiin vuolut loppuun, Una seisoi paikalla kun patsas. Mieheni sanoikin, että pitää vissiin tehdä sellainen paalu, josta ei norsukaan irtoa. No hevosen säikähtäessä, sen on parempi päästä irti kun jäädä repimään itseään. 
No onneksi ei käynyt pahemmin!  


Ihanaa loppu kesää   ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

maanantai 3. elokuuta 2015

kun arki koittaa ja vagina kainalossa

Olen katsellut kauhulla ja haikeana kalenteria, loma loppuu pian! Parina aamuna olen kokeillut herätä aikaisemmin, mutta kyllä se liisteriä on ollut ja uusi rytmi taitaa olla korjattuna jouluun mennessä. Yleensä olen herännyt aamulla kahvin tuoksuun, mutta nyt on saanut itse sitäkin taas harjoitella. Kesäkin tuntuu alkavan juuri, kun koulutkin alkavat. No kyllä ne lämpöiset ilmat kelpaavat vielä syksymmälläkin.

Nahkatakki ja Chanel laitetaan nyt kaappiin ja kaivetaan esiin.. kuulemma aikuismaisemmat vaatteet.
No ne vois olla vaikka sitten.


Gantin takki ja kauan siis kauan himoamani Louis vuitton speedy Bandouliere
 ja tietenkin koossa 30. Kröhöm...Minulla oli pitkään sellainen aika, etten ostanut mitään Louis Vuittonin laukkuja, huiveja ym. mutta nyt taas se hullus on jostain kaivautunut esiin. Mieheni juuri kysyikin, että miksei vaikka Anttilasta ostettu laukku kävisi? No ei nyt käy.

Asiasta ihan toisenlaisiin laukkuihin, törmäsin tässä juuri vagina laukkuihin.
Jokos olette tilanneet omanne? http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/mahtavia_vai_mauttomia_maailmantahdet_fanittavat_vaginakuvioituja_laukkuja

Minä tässä juuri harkitsen minkälaisen ottaisin...( NO EI VAISKAAN! )

 


Tyttäreni kysyi minulta tänään, että meinaatko pukeutua vielä 50 vuotiaana nahkatakkiin? No tietenkin vastasin ja vielä 100 vuotiaanakin, jos sinne asti pääsee. Nykynuorista, joista joskus tulee vaatesuunnittelijoita he  varmaan laittavat ikärajat vaatteisiin. On varmaan eri osastotkin ja minä en pääse enää viiskymppisenä katsomaan, kuin minun ikään sopivia asusteita. 
No onneksi vielä on toki aikaa, ennen viisikymppisiä ja sitä ennen käyn vaikka teinipuolella jos mieli tekee.
(heh heh)

torstai 30. heinäkuuta 2015

Äkki lähtö ja tekemällä tehty

Terveisiä tampereelta!
Eilen aamulla pohdittiin, että pitäisikö lähteä jonnekkin kun sääkin lupaili hyvää. Päätimme nostaa kytkintä ja lähteä tampereelle käymään, kun saimme kotiin eläimille hoitajatkin. Tosin koirat olivat päivän ulkoaitauksissaan, ainoastaan hevoset tarvitsivat ruokkijaa välillä. Mieheni on aina ollut vähän nopsa liikkeissään, jos meillä ei olisi eläimiä, niin sitä pitäisi vissiin olla aina matkalaukku valmiina pakattuna uuteen seikkailuun. Itse tykkään kun saan valmistautua kunnolla reissuun, varsinkin jos kyseessä ei ole vain edes takaisin reissu. Aina kuitenkin jotain jää, jota reissussa olisi tarvittu. Tällä kertaa kaikki oli mukana, mitä pitikin ja reissu suju hyvin. Lasten kanssa reissatessa sitä saa vastata viiden kilometrin välein, kuinka pitkä matka vielä on jäljellä, koko ajan jollain on vessahätä tai jano, tai joku tönii. Onneksi tälläistä ei enää niin paljon ollut, ehkä lapsetkin ovat jo vähän isompia taas...


Tampereella menimme särkänniemeen.



Särkänniemessä riittää nähtävää. Akvaariossa käydessämme sanoinkin miehelleni, ettei sitten saa tulla "kala kuumetta". Meillä on joskus ollut useampi akvaario ja mieheni suunnitteli jo sellaista puolen huoneen kokoista akvaariota talomme. Nyt ei ole kaloja ollut moneen vuoteen, no ei kyllä tuukkaan ;) Isoimman akvaarion annoimme meidän hevostenhoitajalle.


Ihania koira vauvojakin löytyi, siellä ne nukkuivat vierekäin, kun turistit raakkuivat aidalla.


Tälläisen ihanan "pikku" possun olisin voinut ottaa kainalooni, mutta sitä possu lupaa ei ole vieläkään tullut. Eikä jostain kumman syystä joulupukkikaan mulle minipossua tuonut! Oon tainnut olla vähän tuhma! Jos ens jouluna sitten :)


Nyt tuli akvaario kuume, ihana olisi oma delfiini ;) ( ehkä ne haluaisivat olla mielummin luonnossa, kun mun kylpyammeessa) Upeita esityksiä oli, joita delfiinit ja niiden ohjaajat esittivät.  Lopuksi lapset halusivat mennä delfiinin kanssa kuvaan, jonka sai sitten ostaa itselle. Nuorimmainen osti itselleen myös sellaisen ison delfiini pehmon....vaikka oltiin jo kauan sitten sovittu, ettei enää yhtään pehmoeläintä osteta. Mutta pian niitä on taas säkki kaupalla, viimeksi roudasin varastoon kolme jätesäkillistä pehmoeläimiä! ( Osa tosin on isosiskon vanhoja). 


Olisin voinut istua koiramäen Von Guggelböössä vaikka koko päivän ja maistella niiden kakkuja! Ihanaa porkkanaleivosta, tahtoo lisää!


Koiramäki oli kyllä upeasti tehty paikka, sinne nuorimmainenkin tahtoi uudestaan ja uudestaan.


Hyvän sään huonopuoli on siinä, että silloin sielä on huvittelemassa puoli suomea ja jonnekkin sai jonottaa hurjan kauan.
 
 
Pikku majakassa käyntikin jo tuntui vatsan pohjassa, mutta ei ihan vetänyt vertoja lintsin rakettiin.



Näsinneulasta näkyikin upeat maisemat!


Nälän yllättäessä pysähdyimme etelä-pohjanmaalla hakemaan ruokaa, paikassa oli kotipizza ja hesburger.
Tilauksen tehtyäni jäin odottelemaan ruokia, jotka oli tarkoitus ottaa mukaan. Ihmisiä tuli tilaamaan, mutta lähtivät pois kun kukaan ei heiltä tullut tilausta ottamaan. Katselin keittiöön, kun pitsoja tehtiin, mies levitteli taikaa ja levitteli juuston, lopuksi se vajosi lattia tasolle ja katseli sieltä mille pitsat näyttivät. Hese työntekijä luki kuitista tilausta ja kävi hakemassa pahvi mukin ja palasi kuittia lukemaan, tämän jälkeen hän haki siihen kannen ja palasi taas kuitille katsomaan mitä siihen täytetään. Tilauksen saamiseen meni melkein tunti! 
En ymmärrä mikä siinä kesti, kun tilaukseni oli ainut pizza puolella ja sielä pyöri kuitenkin viisi ihmistä pyörittämässä pahvimukeja ja mitään ei tapahtunut. Harkitsin jo tilauksen perumista, olisi vissiin kannattanut kun pizzoihinkin oli lyöty sen verran tomaattikastiketta, että sitä tirskui joka välistä ja yksi pizza oli ihan musta. Mutta en tiedä rupesiko ne tekemään itse sitä taikinaa sielä ja sitten sitä piti puoli tuntia nostattaa vai mikä sielä kesti, mutta eipä tarvi sinnekkään enää pysähdellä vaan sullon laukun täyteen banaaneja seuraavalle seikkailulle!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

BIG BOY vauhdissa

Tau halusi tulla mukaan heinä hommiin ja levittelikin heiniä ahkerasti talliin kuivumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin sukeltaa heiniin?


Tau on konsanaan kun pieni apina, jos kaivat jalalla maata ulkosalla, Tau tekee saman perässä. Jos menet istumaan puun alle varjoon, Tau änkeää pyllynsä ihan sinun omasi viereen. Tau on todellinen futis fani, joka rakastaa palloilua!



Tau on ollut meillä nyt alle kaksi kuukautta ja oli aluksi meidän russelin Pekon kokoinen, nyt tau on meidän kultsu Leevin kokoinen. Aika hurjasti on poika kasvanut. Tau on todella upea koira, joka on myös aika lujapäinen ja jolla on SUURI EGO!


Tau on mieheni kanssa kuin paita ja peppu, mieheni sai Taun vähän niin kuin synttäri lahjaksi minulta.
Mieheni oli haaveillut jo kauan ks.rodusta, ennen kuin meille tuli yli kaksitoista vuotta sitten ensimmäiset canariot. Onhan meillä koiria elämäämme mahtunut, on ollut dobermannia, rotikkaa, sakemannia, staffia, pit bullia, amerikan buldoggia, presa canarioita, kaukkaria  ja muutama muukin rotu. Canarioita Ankia ja Arskia kaipaan välillä kovaa, ne olivat aivan mahtavia koiria! Kotona oltiin, niin kuin ei oltaisikaan, mutta ulkosalla tai kun itse ei ollut paikalla, niin vahdittiin taloa sen verran hurjasti, ettei panssariverkkokaan aina pitänyt koiria sisäpuolellaan. Toivotaan, että se rotu pysyisi sellaisenaan kun se on alunperin tehtykin, eli mahtavana vartikoirana!  Kröhöm... täytyy nyt sanoa, sen verran, että kunnon vartiokoira ei juokse näyttely kehässä ja näytä kauniisti hampaita tuomarille ja sellaista rodun edustajaa ei mielestäni sinne edes pitäisi viedä. Sellainen, joka haluaa näyttelykoiran, voisi valita jonkin seurakoiraksi luokitellun yksilön. Koska siinä käy niin, että rotua ruvetaan ulkomuoto jalostamaan ja ns.pehmentämään, niin että pian pitää rotumääritelmääkin muokata uuteen uskoon. Kuten dobermannille on käynyt. Antaa työkoiran olla työkoira!

Nyt taatusti joku vetää herneen nekkuun, mutta asiastahan saa olla montaa mieltä ja omani tuli nyt tässä.


Poju on ottanut Tau hurjan mahtavasti vastaan. Poju on todella mahtava koira! Taulla vain on hurja ego ikäisekseen ja se ei paljon katso tai kysele, ketä yrittää nylkyttää. Luulenpa vain, ettei Pojukaan vuoden kuluttua enää ketään ratsaille päästä.


Tälläistä  Hau Hau... tällä kertaa !