Elämää ja eläimiä...tervetuloa ♥

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Sattuu ja tapahtuu

Moikka moi!

Täällä ollaan vielä nautittu viimeisestä lomapäivästä! Huomenna alkaa sitten koulut. 
Ja hirmuuuu aikaiset herätykset! No ei nyt murehdita etukäteen, eiköhän tässä nyt selvitä, kun
vanhempi menee jo 8 luokalle niin onhan tässä sitä "kokemusta" jo useammalta vuodelta. Aamuisin on kaikki hukassa, herätyskello ei herätä, reppu jää kotiin jne. Nuorimmainen aloittaa 3 luokan ja valinnaksi tuleekin ottaako englannin vai ruotsin, neiti on kyllä jo vahvasti sitä mieltä, että tahtoo englannin. Vanhempi tytär luki ala-asteella molempia kieliä ja siitä olikin sitten hyötyä ylä-asteella, kun ei tarvinnut aloittaa ruotsin alkeita.


 Ollaan täällä koitettu vielä vähän jotain saada aikaankin ja kaadettu (taas) muutama puu. 
Hevoset ovat auttaneet niiden hävittämisessä ja syöneet niistä lehdet ja oksat. 


Ja kyllähän sinne puun sekaan Perrykin sukelsi itseään hinkkaamaan oksiin.





Täällä on ihan mielettömästi ollut polttiaisia ja paarmoja, hevoset ovat päivällä suurimman osan ajasta menneet talliin. Perry hinkkasi niin vauhdikkaasti takapuolta, että piti väjän katsella perään, ettei keppi mene pian takapuoleen ;)


No aika nopsaa se olikin tyhjätty!

Asiasta tolppaan... minulla oli Una tolpassa kiinni, kun sen kavioita vuoltiin toissa päivänä.
Una söi rauhassa samalla heinää. Kengittäjä juuri vuoli Unan takajalkaa, kun se rupesi reuhtomaan ja katsoin mitä se hilluu. Unalla oli jäänyt riimunnaru pään taakse kiinni, eikä se saanut päätään siitä irti. Samassa Una nousi jo pystyyn ja tolpan toinen pää meni poikki. Unan ollessa kiinni vielä tolpassa yritin mennä rrtottamaan sitä siitä ja samassa hevonen hyppäsikin jo pari metriä sivulle ja tolppa lensi ympäri ilmassa ja osui tietysti minua suoraan päähän! Ihme kyllä, taju ei lähtenyt, eikä mitään muutakaan juuri tullut. Tuollainen painava hirsi kun on aika painava. 



Unakin taisi hieman pelästyä tapahtuneesta, kun homman jälkeen jatkettiin vuolut loppuun, Una seisoi paikalla kun patsas. Mieheni sanoikin, että pitää vissiin tehdä sellainen paalu, josta ei norsukaan irtoa. No hevosen säikähtäessä, sen on parempi päästä irti kun jäädä repimään itseään. 
No onneksi ei käynyt pahemmin!  


Ihanaa loppu kesää   ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti