TILDA on täällä taas

Silloin kun tilda ei ollut vielä päässyt suomenkielisiin kirjoihin, hullaannuin jo valtavasti hassuista ja ihanista käsitöistä joita Tone Finnangerin käsissä syntyi. Kirjoja tuli kerättyä isot pinot ja omepelukone surrasi kaiket hetket joita vapaaksi voisi kutsua. Tilda innostuksessa tuli ommeltua niin kissat kuin koiratkin sekä valtavasti muita ompeleita. Suurin työni taisi olla tilkkutäkki tildan tapaan, johonka kirjottiin kuvioita ja tekstiä. Työ oli minulle liian aikaa vievä ja se meinasikin jäädä useasti tekemättä. Luonne kuin on vähä sellainen, että pitäisi saada heti valmiiksi. Tosin lopussa kiitos seisoi ja peitosta tuli niin kaunis, että se kirjaimellisesti ostettiin käsistäni ;) Mutta asiasta tähän päivään tai vaikkapa joulupukin tuomisiin, sain äidiltäni lahjaksi uutukaisen Tildan talvisia tunnelmia kirjan. Kirjaa on katseltu kuola valuen, kuinka ihania töitä se onkaan jälleen täynnä.

                    Kirjassa komeili söpöjä risusarvisia poroja...ja

                                   Tämä possu pääsee hieman lujempaa.

                                        Voisihan joulukuusi olla vaikkapa tälläinen.

        Tälläisen lampaan minäkin tahtoisin kainalooni ottaa.

Tällä koneella ei paljoa ommella, mutta sitä katsellessa ainakin innostusta tulee.

Kirja on syntynyt Norjalaisessa tunturituvassa ja kuvat olivatkin kuin suoraan lumisesta satumaasta.
Kirja onkin tuttuun tapaansa täynnä innostavia sekä kauniita ohjeita pullollaan. Odotan innolla alkavaa tuttavuuttani sen parissa. Oletko jo tutustunut Tildaan?

Hemmottelua ja tuunatut sukat

Tänään ontin ja nappasin pehmoisen huovan ja hyppäsin sohvalle. Sohvalle kainaloon otin kolme uutta kirjaa ja koitin valita, minkä lukisin ensin. Valintani osui Leiri 14, josta olen lukenut nyt puolet ja valintaa ei voisi mitenkään kuvailla itsensä hemmotteluksi. Kirja kertoo miehestä joka syntyi Pohjois-Korean vankileirillä ja eli sielä tietämättä mitään ulkomaailmasta aidan tuolla puolen. Mies kuitenkin pääsi pakenemaan, kuin ihmeen kaupalla ja kirja kertookin paljon oloista leirissä, jossa nälkä ja kidutus oli aina läsnä. Kirjaa lukiessani, ei tehnyt mieli suklaata eikä kyllä lämmintä kaakaotakaan, kun kirjan henkilö joutui syömään ulosteita ja rottia. Kirja avaa suljetun oven Pohjois-Korean hyvin salattuun maailmaan, jossa ei tunneta käsitettä ihmisoikeus.

Asiasta sukkiin. Ilmat ovat sen verran hyytäväksi muuttuneet, että sukkalaatikolla on käynyt kuhina.
Nämä valkoiset villasukat saivat piristystä pitsinauhasta, jonka pujotin sukan varteen ja solmin rusetille.
Voi voi kun tulikin somat, sanoi pikkuneiti ja halusi sukat itselleen. 

Sukat tosin olivat sen verran isot, että ne pyörivät jalassa ja sainkin ne takaisin. Jokos sielä on kaivettu paksumpaa sukkaa jalkaan? Pitäisi opetella kutomaan sukkia, minulla tyssää viimeistään kantapään tekoon ja sitten se sukka unohtuu korin pohjalle ja ei koskaan valmistu.

Tervetuloa taikamaahan

Ensimmäinen kouluviiikko on takana ja niin pian myös viikonloppu. Olen ihaillut meidän ekaluokkalaisen aapista, joka on niin ihanasti kuvitettu.  Aapisessa on myös vuoden tärkeimmät tapahtumat, eikä siinä ole unohdettu ystävänpäivää tai äitienpäivääkään. Aapisen tarinat ruokkivat mielikuvitusta ja kuvitus vie mennessään. Tässä on ihana Taikamaan aapinen.

Mukavaa sunnuntaita ♥

Ihanaa sisustusta ♥

Oletko heikkona ihaniin sisustuskirjoihin? Minä taidan olla. Minun yöpöydälläni on majaillut kauan aikaa ihana, siis niin ihana Lev Vackertin paksu kirja. Olen selannut kirjan läpi monta kertaa, mutta aina se jaksaa yllättää ja innostaa. Kirjassa on ihan uskomattoman kauniita kuvia ja tunnelma paloja löytyy niin joulusta, pääsiäisestä kuin rapujuhlistakin. Tämä kirja on myös kirjan kokoinen, painava ja aika paksu. Ilta lukemiseksi tämä taitaa olla liian innostava, unen sijasta haaveilet aamusta, jolloin voit alkaa toteuttaa ihania ideoita joita kirja pursuaa yli kansien.

Jauhopeukalo vai peukalot jauhoissa

Tämä päivä on hurahtanut täysin sorvin ääressä, mun sorvi on ompelukoneeni. Mies jo välillä uhkasi viedä sen varastoon. Huomenna esittelen sitten aikaan saannoksia ;) Linnunpelätin on vielä suunnittelu vaiheessa, mutta silloinhan se on jo puoliksi tehty. Kankaita etsiessäni löysin ompelupöydän kaapista vanhan ruoanvalmistus kirjan sekä kokinkäsikirjan, jota joskus aikoinaan tuli kokkikoulussa selailtua. Kirjat siirtyivät vanhemman tyttären pöydälle, ettei joskus sitten ole peukalot jauhoissa keskellä kämmentä. Tosin viime aikoina on syntynyt niin herkullisia leivoksia, että en usko että ne enää siirtyvät keskemmälle. Huomenna on vihdoinkin ( toivottavasti ) tiedossa mukava retki, joka piti olla jo lauantaina, mutta nuorimmainen tyttö lähti mummun ja papan kanssa huvittelemaan wasalandiaan päiväksi. Mukavaa oli, mutta todella paljon sattui samalle päivälle porukkaa. Illalla nukkumaan mennessä tukikin sitten kysymyksiä kummitustalosta jossa hän oli käynyt, että eihän ne varmasti ole aitoja...