Kolme pientä hanhea... ja why me?

Marssi näin, aurinkoista niittyä eteen päin, koska matka oli pitkä niin, pyysivät ne mukaan yhden ison toverin... Juhannus meni rennosti kotosalla ollessa, tuli syötyä ne uudet perunat ja grillattua pihvit. Ulkosalla ei kovin paljoa tullut oleiltua, ilma oli ihan uskomattoman kylmä. Kesä takilla tuli kylmä. Eilen kylmän tuulen lisäksi satoi vettä ja kaivoin ompelu koneen esille pitkästä aikaa. Nämä neljä hanhea tuli ommeltua, siinä tekemisien välissä. Välillä pitää mennä tallille, viedä koiria ulos, ripustaa pyykkiä ja hommat keskeytyy sata kertaa. Valmista eilen kuitenkin tuli :)

Kasvimaalla raparperit ovat kasvaneet valtavasti ja tein jo ensimmäisen piirakan. Tämän mustikkapiirakan tein samalla ohjeella, pohjan vain tein tuplana ja päälle mustikkaa.

Mies aloitti herkkulakon ja meinaa laihtua 10kg ja haastoi minut mukaan.  ( why me) Tänään sohva ja lämmin viltti houkutteli enemmän, kuin lenkille lähtö tuuleen ja tuiskuun. Olen ihan huippu keksimään tekosyitä, ettei jotain tarvitsisi tehdä. Samalla kun mies lähti kuntoilemaan, kaivoin hyvän kirjan esille ja tulihan sitä maistettua pala suklaatakin. Voi kun tuli selkärangaton olo, kait sitä pitäis vetää ne verkkarit jalkaan ja hinata sielä peräs. Nyt on niin hottia treenata ja kuntoilla. Varsinkin niin, et muut näkee, hei kattokaa! näettekö te, et meen täs salille ja mulla on kulkaa uuret pöksytkin on oikeet juoksutrikoot. Sit voisin laittaa nettiin selfien, kun poljen perse ruvella kuntopyörää. Ai niin, se on jo ruvella..voi nyt en voi ainakaan polkea sitä pyörää, kattellaan syssymmällä.

Kissat puussa ja monta ihmeellistä asiaa

Niin se viikko on taas hurahtanut ja mie oon juossut pää kolmantena jalkana, melkein.
Talvikin tuli takaisin, aamulla tuntui niin KYLMÄLTÄ. Viikonloppuna sentään ehti nauttia vielä kesäisemmistä ilmoista ja tuli käytyä jälleen rämpimässä metsässä. Metsässä olo tuntuukin pieneltä, katsoessa korkeiden puiden latvoja ja sitä kaikkeutta mitä sieltäkin löytyy. Metsäretkissä ei huomakkaan kuinka askelia kertyy matkan aikana. Tylsällä tiellä tarpominen ei oikeen innosta, siinä pikku matkakin tuntuu valtavalle harppakselle, taitaa johtua siitä, kun maisemat vauhtuvat niin hitaasti.

Rannassa kävi pieni tuuli, mutta metsän suojassa sitä ei juurikaan huomannut.

Kissatkin olivat jo ilmestyneet pajuihin ♥

Nyt kissatkin taitavat olla lumenpeitossa...

Kukkuluuruuta ;)

Piitkästä aikaa, huh siitähän onkin jo yli kuukausi kun olen tänne asti päässyt! Ihanaa ♥ olin saanut kivan haasteenkin teijuliiniltä, johonka kyllä vastaan. 

Täälä on tosiaan kuukausi mennyt vauhdilla ja mukana on koitettu roikkua. Kuukauteen on mahtunut juhlia, tuparit, pääsykokeet, työhaastettalua ja muita metkutuksia.
Asiasta kuuhun, olen ollut nyt nykyisessä työpaikassani nelisen kuukautta ja painoa on tullut 5kg lisää! 
Tallihousuja jalkaan vetäessäni nappi ei meinaa pysyä kiinni, tarvis vissiin tehdä jotain... ostaakko uuret pöksyt vai lähteä lenkille? Eilen "jouduin" sinne lenkille, kävimme mieheni kanssa tuolla metsässä pikkulenkillä. Olin tietysti yli pukeutunut ja hiki tuli jo sadan metrin jälkeen. Meidän lenkkipolku meni metsään, jossa nousua oli sen verran, että puunlatvat näkyivät korkeimmalta kohdalta, matkalla oli kiveä ja kuoppaa, risua ja jyrkkää rinnettä. Kaiken sen ihanuuden jälkeen olimme vielä keskellä suota, onneksi en sentään suonsilmään uponnut. Metsässä olikin valtavasti ilveksen jälkiä ja olihan kilsan päässä hunaja karhukin vieraillut vuosi sitten. Kummasti sitä sai lisä puhtia lisää, kun rupesi karhu juttuja muistelemaan ;)

Ettei liikunta olisi liika solakoittanut, tuli sitten tehtyä pikkuinen kakkukin. Oli se vissiin hyvää, kun jäljelle jäi vain kakkulapio...

Tupari viemisiksi löysin ihanan muumikannun.

Reipasta ja makiaa alkaavaa viikkua sinnekkin ;)