Boerboel

Oh hoh, mikä postaustauko! No, on tainnut olla muutakin elämää tässä välissä ;)
Tässähän on ihan salaa tullut kesä, ainakin melkein. Luonto on täydessä viheriössä ja kukassa, jos ei katsota muuten kylmää ilmaa. Täälä on tuullut ja satanut taas oiken urakalla ja ilman takkia ei ole ulos viitsinyt edes yrittää. Ulkosalla on puuhaa riittänyt ihan liiaksikin asti ja työtä tuntuu löytyvän, ilman sen etsimistäkin. Mutta arvatkaa mitä?   Meille on tullut vauva! Ihana tuhiseva sukkia varastava pikkuinen mies, joka on rodultaan
boerboel.

                           Upean pennun nimi on Tau ♥ Kiitos vaan kasvattajalle mahtavasta pennusta!

Anna nyt mullekkin sieltä jääkaapista jotain?! Tau tykkää istua jääkaapin edessä... no, ehkä tässä tarviikin painonvahtia! Ettei koko ajan kaapin saranoja kuluteta!



Pyyhkeet ja sukat ja oikeastaan kaikki mitä vastaan tulee, saa kovaa kyytiä. Tau on jo oppinut salaa hakemaan jonkun kengän ja sitten se katselee huomaako joku ja hiipii se suussa piiloon pureksimaan ;)

                                                              Nautinnollisia kevät päiviä ♥

peuhaa, vernis nahka ja (roska) ruokaa

Heippa 

En viitsi nyt aloittaa sillä perinteisellä (pitkästä aikaa ja on ollut kiireitä)  no kiireitä on ollut ;)
Mitä teille kuuluu?
Tänne tuli ihan takatalvi, lunta on sadellut ja pakkasen puollella oltu ja kruununa vielä se ihana tuulen vire, joka tuola pihalla on koko päivän ollut, vaikkei siinä mitään ihanaa ole. Tänne mahtuu kuulumisia ja tapahtumia paljon, ja ei edes tiedä mistä sitä kertois tai alottaisi...

Perjantaina olimme vanhimman tyttären kanssa koko päivän kaupungilla ja vannoinkin, että lauantaina sitten olen koko päivän sohvalla viltin alla ja luen ihanaa kirjaa. No sellaiset jäivät vain haaveksi, niin kuin yleensä.
Kaupungilla kävimme syömässä ja teimme ne "perinteiset" vaatekauppa kierrokset. Ostos kassini jäikin aika pieneksi, en ostanut kuin muutaman paketin sukkia. Olinkin, itsestäni ylpeä! En tehnyt mitään heräte ostoksia, sellaisia kuten tuota olen aina halunnut ja se on nyt niin halpa tai vimeinen kappale...
Kovasti oli kauppoihin tullut jo kevättä ja pääsiäistipuja oli joka ikkunalla. Kierroksen jälkeen olin ihan poikki ja ei ollut unensaanti vaikeuksia illalla.

Lauantaina heräsin jo melkein ennen aurinkoa, arki rytmi kun herättää vaikkei olisi edes sitä kelloa pärisemässä. Olikin ihanaa nousta aikaisin ja tehdä tallihommat kaikessa rauhassa. Aamuisin sitä herää kummasti, vaikka olisi silmät kuinka ristissä, kun lähtee pellolle koiria lenkittämään. Meidän kaukkari Poju ja kultsu Leevi painelikin pitkin peltoa heti aamusta. Olisipa itsekkin jaksanut lähteä kisaan mukaan ;)

Leevi tuntuu niin pieneltä Pojun vierellä, puhumattakaan meidän Pekosta!

Koirista puheen ollen tuli tuossa yksi kuva vastaan, joka on parin vuoden takaa.(Kuvassa tytär taluttaa meidän edes mennyttä Dogo Ganariota Ankia, kuvassa taustalta näkyy myös meidän Pekko) Olimme kävelyllä tuossa lähitiellä ja mies otti tyttärestä kuvaa. Tytär sanoi, että tien reunassa oli käärme, jota emme itse ehtineet nähdä. Kotona katsoessamme koneelta kuvaa, siinähän se kyy näkyikin! Oli jo vähän niin kuin tulossa pureskelemaan. Kesällä saa olla TOD. varovainen, kun menee koiran kanssa tielle kävelemään, sielä on usein tien reunassa käärmeitä. 

Täytyypä kysyä... onko kenelläkään vinkkiä, miten saa vernis nahan puhdistettua? 

Minulla on Louis vuittonin  ludlow korttilompakko, joka on vernis nahkaa. Lompakko on vieläpä väriltään aika arka ja siinä kyllä näkyy heti lika. 

Kaverini sanoikin, että kokeile ihan peruskosteus pyyhkeellä pyyhkäistä. Kyllähän sillä lähtee sormen jäljet ym. ns.pintalika, mutta kunnon tahrat eivät...

Nyt kun tuli takatalvi, voidaan siis siirtää sitä kesäkunnon hankintaa vielä eteen päin. Nimittäin perjantaina olimme tyttären kanssa ulkona syömässä ja vielä lopuksi "jäätelöbaarissa" ja launantaina kotona tehtiin pizzaa oikein urakalla. 

Nyt ei todellakaan ole kevyt olo!  Taidan huomenna aamulla osallistua siihen juoksukisaan pellolla!

sämpylät & ei koskaan ja iltapusut

Tänään se taas iski, mieli teki tuoretta juuri leivottua leipää...
Vanhemman tyttären köksän vihosta löytyi oikein aarre, nimittäin valtavan hyvä sämpylä ohje. Vihko onkin ollut mulla kovassa käytössä ja ajattelinkin, että pitäis vissiin kirjoittaa ohje itelle ylös. Pian voi nimittäin käydä niin, että tytön vihko kuluu puhki!

Huono homma on siinä, että sämpylöitä tulee syötyä sen verran, että itselläkin on sämpyläinen olo.

Mutta itse tehty leipä vaan on niin hyvää...

Joskus sitä on vannonut, etten koskaan tekisi niin tai näin, tai pukisi kyllä sellaista tai tälläistä päälleen, mutta jostain kumman syystä sellainen asia päätyy omaan vaatekomeroon. Itse en koskaan ole juuri tykästynyt Desiqualin vaatteisiin tai asusteisiin, kuitenkin tuossa jokin aika sitten ostin kyseisen laukun. Kotona pyörittelin silmiäni laukkua katsoessani, että mitä tuli tehtyä. Laukkua katsoessani kuitenkin tulin siihen tulokseen, että se on aivan mainio kassi. 

Kuitenkin kävi niin, että kauan en laukusta saanut nauttia, kun eräs tuttavani siihen ihastui ja halusi ostaa laukun itselleen. 

Meidän Leevi poika yllätti minut oikein kunnolla. Olin sen kanssa pellolla kävelyllä ja Leevi oli minulla

remmissä kiinni. Yhtäkkiä Leevi juoksi edes takaisin pitkin poikin ja minäkin siinä rytäkässä

lensin perselleni. Syyksi poukkoiluun paljastui rotta, jonka Leevi nappasi ja yllätys yllätys myös tappoi heti.

Enpä olisi uskonut, että meidän lempeä kultainennoutaja olisi ollut noin kova saalistaja.

No ei saa antaa ulkonäön hämätä. Iltapusut jäi sitten Leevin kanssa vaihtamatta sinä iltana...

Kaikkien kaveri

Meille muutti viikko sitten uusi perheenjäsen. Lempin siirtyessä koirien taivaaseen, päätimme tarjota kodin Leevi pojalle. Leevi on leikattu uros ja rodultaan kultainennoutaja. Meillä ei ole vielä koskaan noutajaa ollutkaan, mutta täytyy todeta että, todella avoin ja ystävällinen luonne on kyllä koiralla. Aivan mahtava perhekoira! Leevi rakastaa rapsutuksia ja nukkumista karvaisilla matoilla. Vartiointi hommia hoitaa edelleen meidän kaukkari Poju ja sakemanni Nita. Pekko tulee myös hyvin juttuu Leevin kanssa. Pekko on kova poika talli hommissa. Pekon ollessa paikalla, hiiret eivät uskalla tulla koloistaan ;)

Puutarha siirtyy sisälle ja hirvikärpäset

Syksyinen sää sai meidät pari viikkoa sitten siivoamaan pihasta kakki varastoon. Kasvamaalta valmistettiin punajuuret ja viimeiset raparperit poimittiin pakkaseen. Meillä oli kasvimaalla persiljaa puska, jonka nypin lähes kaljuksi ja kuivatin. Talvella saa kivasti soppaan makua lisäämällä persiljaa joukkoon. Muutaman päivän päästä puska oli kasvanut entistä isommaksi ja siirsin puskan ruukkuun kasvamaan ja kannoin sisälle. Saman tein ruohosipulille ja laitoin sen myös ruukkuun, ruohosipulia lisäilen myös salaatteihin ja käytän sitä melkein missä vain. Katsotaan miten viljelmille käy.

Täälä on tänä syksynä ollut ihan törkeen paljon hirvikärpäsiä. Puhumattakaan jos kävelee pellon toiseen päähän metsän reunaan. Sielä mukaansa saa kokonaisen lauman, ja niitä löytyy sitten paidan alta ja päältä.

Koiratkin ovat saaneet salamatkustajia käytyään metsässä. Tästä Pojun turkista onkin kiva etsiä, toisaalta ne löytyvät helpommin kun on vaalea karva. 

Olen joskus kuullut, että ne eivät vaaleaan karvaan tarttuisi yhtä hyvin kuin tummaan, tiedä sitten?

Nyt täytyy juoda kuppi kahvia ja lähteä kohti kaupunkia ja katsoa mitä maanantai tuo tullessaan.

reikäpää ja varas varis

Meidän Pekolla on taas reikä päässä, uuden punkin poiston jälkeen. Tämä oli jo toinen punkki tänä kesänä joka tarrautui lähes samaan kohtaan päätä kiinni. Aamulla Pekko ei meinannut saada toista silmäänsä auki, sen verran oli purema kohta turvoksissa. Eläinlääkäri sanoikin, että turvotus voi kestää jopa kuukauden. Käärmeiden tilalle on tainnut tulla punkit, tähän mennessä ei ole ainuttakaan käärmettä näkynyt. No ei sillä, että niitä ikävä olisi, mutta ihmettelenpä vain mihin ovat hävinneet? Punkit aiheuttavat kyllä valtavasti vakavia tauteja. Meidän kasvatti koiramme sokeutui punkin pureman jälkeen. Joka päivä saa käydä valtavan punkki syynäyksen läpi. Veljeni pojalla oli pienenä punkki korvassa ja oli ihan hitokseen hankala kuulemma se sieltä poistella. Yäk...

Toivonpa, ettei tulehtumaan alkaisi, nyt kyllä punoitus ja turvoitus on sen verran lakannut. Että ehkäpä ei.

Aamuheiniä viedessäni kentän vieressä olevasta puusta kuului kauheaa mekkalaa. Mekkalan päästivät linnut ja menin katsomaan mikä sielä on hätänä, samassa varis lähti rastaan pesästä tiputtaen rastaan poikasen maahan. Poikanen oli päästään nokittu ihan koloille ja se oli kuollut.  Meidän pikkuneiti itki ja halusi haudata pienen poikasen. Kauhea kohtalo pikkuiselle :(
Rastaan poikasia on myös tässä isossa koivussa, joka on ihan koiratarhan vieressä ja tänään ne pikkuiset hyppäsivät porukalla pesestä. Poikaset eivät vielä lentää osaa, mutta juoksevat joka puolella ja emo käy niitä ruokkimassa. Koiria saa vain nyt pitää silmällä, kun Nita ei näytä kovin hellyttäviä merkkejä niitä kohtaan.

Onkos teidän pihaan pesitty?

Leipuri hiiva, punkki kauhu ja ted baker

Heippas vaan kaikille!

Täällä koneen äärellä on ollut hieman hiljaista, kun ulkosalla on oltu ja tekemistä on kuin työleirillä. Aina pitäisi olla jotain paikkaa nyppimässä. Toisaalta en haluaisi postimerkin kokoista tonttia, johon mahtuu hiekkalaatikko. Sit ei vissiin saa valittaa, kun on ite valinnut ;) Tämä päivä alkoi leipuria leikkien. Miehelläni on huomenna syntymäpäivä ja hän oli tilannut kaksi voileipäkakkua, jolle hän on hyvin perso. Juhliin teen miehelleni yleensä oman voileipäkakun, jonka hän syökin melkein siltä istumalta.Tilaus listalla oli myös täytekakku. Pitää vissiin unohtaa se ranta kuntoon pääsy, jos sitten ensi kesänä?

Täälä on ihan kesää jo, kukat kukkivat ulkosalla ja heinä kasvaa vauhdilla. Jäätelökin on maistunut "yllättävän" hyvin...

Siinä heinässähän ne punkitkin tuntuvat viihtyvän, eilen oli Lempillä punkki päässä ja eipä ole kuin pari viikkoa kun oli pekolla. Onneksi kaapista löytyy useampi punkin irrotus väline. Tänään kakkua täyttäessäni päästäni tippui pöydälle ( ei siis kakulle ;) jokin isohko kuoriainen, huusin niin kovaa, että se tais saada sydärin, kun jäi liikkumattomana makaamaan selälleen. 

  
Punkki syynäystä saakin tehdä nyt joka ilta. Kyllähän punkit kaikkia kauheuksia levittävätkin.

Kaupunki reissulla koitin kävellä silmät kiinni ja lompakko teipattuna kiinni, mutta silti vastaani tuli Ted Bakerin hieno paita, josta oli hieman hintakin laskenut. Siinä se odotti minua pitsinen kaulus pystyssä ja pyysi, että saisiko lähteä mukaani. 

No diid! enää pitäis vuolla runko, et tuo koree paita olis koree päällä ;)

Makeaa masun täydeltä ja uusi style

Eilen oli aivan mahtava sää, aurinko porotti mittariin ja välillä käytiin jo 18 asteessa. Kyllä tämä kevät on hienoa aikaa. Kaapista löytyi kermaa, jossa päiväys läheni loppuaan ja tarvi tehdä jotain. Päädyin perinteiseen mansikkakakkuun kerman kera. Kermaa olikin kunnon purkki, joten täytettä riitti. 

Nuorimmainen tykkäsi valtavasti ja sanokin, että tämä on äiti yhtä juhlaa, kun olet kotona ;)

Ulkosalla juotiin kahvit ja laitettiin suut makeaksi.

Mitenkähän meidän Poju turkkinsa kanssa kesällä pärjää? Tänään oli jo kuuma huopapeiton alla.
Pitäisi ostaa keritsin, vaikka ne ovat samoissa hinnoissa kun koiran trimmeritkin. Siis aika hinnoissa.
Saksilla kynittiin jo päälaki. Onneksi se ei näe itseään peilistä, näky ei ole kovin komea. Pää on karvoista lyhennetty ja muualla on valtava paksu turkki.

Onneksi aitauksessa on varjopaikkoja ja tarvittaessa haetaan viilennystä suihkusta, kunnes saadaan karvat matalaksi.

Nyt pitää hypätä verkkareista pois ja lähteä kohti kaupunkia. Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.

Tiikeriraitoja ja kengän poisto

Viikko on taas hurahtanut ja en ole juurikaan blogia kerennyt päivittelemään. Koneella sentään olen iltaisin karannut käymään. Aloitin työt uudessa paikassa pari viikkoa sitten ja olen viihtynyt hyvin. Samalla alalla olen työskennellyt aikaisemminkin, mutta joka talossa on kuitenkin ne omat juttunsa. Ensimmäinen viikko oli raskaskin johtuen aikaisista herätyksistä ja uusista kuvioista. Viikonloppu on mennyt melkein kotosalla oleillen, eilen kävimme kurkkaamassa uutta kirpparia, jossa olikin väkeä tungokseen asti. Tänään vanhimmainen tyttö leipoi ihanaa tiikerikakkua, josta syötiinkin puolet heti sen valmistuttua. Ihanaa kun tyttö osaa jo valmistaa kaikenlaista herkkua. Oli tosi hyvää ♥

 Tein yksi päivä kauppareissulla ihanan paita löydön, joka oli ihana malliltaan ja värikin oli mukavan pirtsakka ja mikä parasta se oli kuin toinen iho päällä. Tuo Rimmelin ripsari oli muuten sata kertaa parempi kun maybelline ja muut vastaavat joita ruokakaupoista löytyy. Paras tietysti on Diorshow ripsari, jota olen kokeillut!

Kerkesin juuri kehumaan mun kengittäjälle, kuinka hyvin Empulla on pysynyt kengät jalassa. Samana iltana kenkä olikin jo toiselta puolelta irronnut ja pala pois. Kenkä oli vielä lujasti toiselta puolelta kiinni, mutta tänään irrotimme koko kengän. Olen pähkäillyt, josko Emppu olisi ilman kenkiä jatkossa, koska sillä kaviot ovat ollet koko kesän niin huonossa kunnossa. Empulla on toisessa etusessa pukinkavio ja se kasvattaa siihen aina kunnon varpaan ja välillä kaviosta lähteekin isoja paloja irti ja ei välillä edes tiedä, mihin sen kengän voisi lyödä kiinni. Katsotaan nyt jos ne talvikengät saisi jalkaan, mutta jos ei, niin sitten saapi olla ilma kenkiä.

Poju oli tänään taas pellolla peuhaamassa, mistähän saisi itsellekkin tuollaista virtaa?

Tänään sain toimia taas asukuvaajana tyttäreni blogiin. Tyttöni sanoikin, että äiti oot väärällä alalla! sun pitäis olla stylisti! hhmm..niin eihän sitä ikinä tiedä!

             Oletteko muistaneet siirtää kelloa?

Poju poika

Meidän "pieni" koiranpentu rupeaa olemaan aikas isoota kokoa, eilen katselin eteisen naulakon päältä talvimyssyjä ja Poju tuli vierelle seisomaan, oloni tuntuikin aika pienelle pojun vieressä.
Poju ylettyy eteisen naulakon hyllyn päälle ja hoksasi sitten itsekkin, että täältähän löytyy kaikkea mukavaa ties vaikka tarvis itsekkin talvilakkia. Täytynee vissiin tyhjätä sekin hyllyn päällinen. Pojulla tosin on nyt ollut muuta mielessä kun talvimyssyt, meidän molemmilla nartuilla on yhtä aikaa juoksut ja niiden kanssa taitaisi olla mukava päästä peuhaamaan. 

Saisiko olla pala liha jäätelöä?

Pojulle se ainakin maistui. Tein yksi päivä kyljyksien lopuista koirille "jäätelöä". Jäätelöön laitoin myös riisiä, keitettyjä kasviksia ja lihasta irtoavaa lientä ja vesi tilkka sekaan ja pakastimeen. Helteellä tälläiset herkut ovat meidän koirien mieleen. Isommat koirat jäyhävät ne kyllä sekunnissa, pitäisi vissiin tehdä saavin kokoinen jäde, joka ei heti loppuisi. Täällä on sadellut ankarasti koko päivän ja uudet jäätelöt odottavatkin jo pakkasessa uusia lämpöisiä kelejä.

Nami Nami tää on hyvää!

Iso poika

Meidän Poju on nyt 7 kuukauden ikäinen, kokoa on kasvettu ihan valtavasti. Poju on myös ruvennut kovasti vartioimaan ja yksikin yö se ilmoitti, kun pihalta kuului ääniä. Pojusta on tarkoituskin tulla isona vartiokoira. Asumme aika syrjäisessä paikassa, täälä ei ole katuvaloja ja naapuritkin ovat kaukana. Muutama vuosi sitten täälä oli käynyt kutsumattomia vieraita, joku oli syöttänyt hevosillemme kauraa muutaman litran. Hevosemme ei kyllä ole koskaan näyttäneet sille, etteivät olisi ruokaa saaneet, melkeinpä päin vastoin. Onneksi ei käynyt hullusti. Täältä päin kyllä käveli kaksi tyttöä samana päivänä, kun hevoset olivat saaneet vähän herkkuja. Herkkujen antaja, taisi ajatella tehneensä hyvänkin työn. Hevosella on herkkä maha ja ei tarvitse kovin isoja muutoksia ruokinnassa tehdä, kun voi tulla jo ähkyä ja kaviokuumetta. Meillä hevoset saavat neljä kertaa päivässä heinää, kerran päivässä on murosekoitus ja raikasta vettä on aina tarjolla. Uskon, että Poju pitää pihan ulkopuolella kutsumattomat vieraat.
Meillä oli ennen Pojua presa canario Arski, joka oli lahjomaton ja kova vartioimaan, niin kuin sen rotumääritelmäänkin kuuluu. Arskin jälkeen meille muutti sitten Poju, hoitamaan vartiontia.

 Tässä Poju "pikkuisena" 2 kuukauden vanhana.

Tämä kuva on eilen otettu, viereisessä aitauksessa on presa canario Lempi. Poju onkin valtavan kokoinen, kun vertaa Lempiin.

Mahtava koira Poju on, kiitos siitä kuuluu kasvattaja Veikolle.

Karvaiset kamut

Meillä on ollut aina koiria, lapsuuden kodissa oli myös aina koira. Ilman koiraa eikai osaisi
edes ollakkaan, koirasta saa uskollisen ja hyvän kaverin.

Tässä on meidän puoli vuotias Poju, parampaa kuvaa en nyt saanyt kun Pojulla meni niin lujaa ettei, paikalla tahdottu pysyä. Poju on nyt 76cm korkea, taitaa tulla iso mies. Poju on laumanvartijarotuinen. Talvella Poju rakasti hypätä lumihankeen, kyllä tällä turkilla tarkeneekin.

Tässä on meidän sakemanni tyttö Nita.

Tässä meidän presa canario neiti Lempi. 

Eilen palloleikissä pallo lensi trampoliinin päälle ja Lempi perässä, hetken se

ihmetteli, että onpas pomppiva alusta.

Pekko on jackrusseli, vanhemman tyttären koira.

Mukavaa torstaita ♥