Kakku ja kiikka

Eilen "leivoin" tälläisen kevyen version kakusta äitini syntymäpäivä juhliin. Tässä on viimeaikoina tullut suuhun pistettyä sitä munkkia ja kakkua ihan riittämiin. Tämä kaupan piirakka pohja on niin näppärä vain täyttää ja tarjota. Eikä hyvillä täytteillä hullummalle maistukkaan.

Sankari sai pakettien lisäksi myös kuvassa näkyvän kukkakimpun, jonka poimin ihan oman pihan antimista. Miksi lähteä kauemmaksi kalaan, kun kuistiltakin voi onkia ;) Vai miten se nyt menikään?

 Talon takanaa löytyi myös ihania orvokkeja, juuri kun pääsin niitä ihailemaan ja selkäni käännin niin mies oli sielä jo ruohonleikkurin kanssa hommissa... Pitää varmaan tehdä aidattu alue kukkille.

Löysin myös eräältä kirpparilta jonkin sortin ulkokiikun. Mieheni kiinnitti sen meidän vanhaan tammeen roikkumaan ulos ja hyppäsi itse kyytiin. Oli kuulemma huono istua ja rahat meni hukkaan... no asiaa hieman paremmin tutkailtua, kyseessä oli jokin ikean lasten keinu. Onhan se nyt kumma, jos lasten keinussa miehellä ei ole kovin mukava istua? 

Keinusta tuli mieleeni mummuni, joka sanoi aina keinua kiikaksi ja ainahan sitä lapsena kiikattiin ja joku antoi vauhtia. Tälläinen kiikka olisi kiva, jos saisi hieman isommassa koossa. Tässä väri on hieman rähähtävä vihreeseen pihaan, mutta kaikkeen tottuu ( tai sitten ei ). 

                                                 Onkos kiikka sinulle tuttu juttu?