Hemmottelua ja tuunatut sukat

Tänään ontin ja nappasin pehmoisen huovan ja hyppäsin sohvalle. Sohvalle kainaloon otin kolme uutta kirjaa ja koitin valita, minkä lukisin ensin. Valintani osui Leiri 14, josta olen lukenut nyt puolet ja valintaa ei voisi mitenkään kuvailla itsensä hemmotteluksi. Kirja kertoo miehestä joka syntyi Pohjois-Korean vankileirillä ja eli sielä tietämättä mitään ulkomaailmasta aidan tuolla puolen. Mies kuitenkin pääsi pakenemaan, kuin ihmeen kaupalla ja kirja kertookin paljon oloista leirissä, jossa nälkä ja kidutus oli aina läsnä. Kirjaa lukiessani, ei tehnyt mieli suklaata eikä kyllä lämmintä kaakaotakaan, kun kirjan henkilö joutui syömään ulosteita ja rottia. Kirja avaa suljetun oven Pohjois-Korean hyvin salattuun maailmaan, jossa ei tunneta käsitettä ihmisoikeus.

Asiasta sukkiin. Ilmat ovat sen verran hyytäväksi muuttuneet, että sukkalaatikolla on käynyt kuhina.
Nämä valkoiset villasukat saivat piristystä pitsinauhasta, jonka pujotin sukan varteen ja solmin rusetille.
Voi voi kun tulikin somat, sanoi pikkuneiti ja halusi sukat itselleen. 

Sukat tosin olivat sen verran isot, että ne pyörivät jalassa ja sainkin ne takaisin. Jokos sielä on kaivettu paksumpaa sukkaa jalkaan? Pitäisi opetella kutomaan sukkia, minulla tyssää viimeistään kantapään tekoon ja sitten se sukka unohtuu korin pohjalle ja ei koskaan valmistu.