Surua rinnassa

Täällä on tehty surutyötä montaa päivää. Silmäpussit rupeavat olemaan niin isot, että tarvii pian kottikärryjä,
että saa ne mukaan lähtiessään. Meidän Lempi jouduttiin lopettamaan 1.10. Lempi oli todella tärkeä ja rakas perheenjäsen. Lempi muutti meille kahden vanhana, kierrettyään ensin useammassa kodissa ensin. Ostin Lempin kasvattajalta, joka kasvattaa Saksanpaimenkoiria. Kasvattaja lupasin lähettää perästä Lempin paperit, mutta papereita ei ruvennut kuulumaan eikä näkymään sadoista lupauksista huolimatta. Välillä paperit olivat jo tulossa ja välillä eksyneet matkalla. Selitysten kirjo oli uskomaton. Tein kennelliittoon reklamaation ja asia meni hitaasti eteen päin (n.2-3vuotta) kasvattaja toimikuntaan. Papereita ei ole tosiaan tähän päivään asti näkynyt, mutta asian suhteen olen jo menettänyt ajat stten uskoni. Osto hetkellä teimme kauppakirjan kennelliiton pohjalla ja täytyy todeta, että eipä sekään mitään kummoista suojaa ostajalle tuonut. Koiran osto myös kasvattajalta, ei takaa, että asia hoituisi välttämättä ongelmitta. Kasvattaja ei enää saa rekisteröityä nimiinsä pentuja ja näyttelyt saa unohtaa, mutta mitäpä siitä kun harrasta nykyään toimintaa siskonsa kautta.
Lempin historiakin on kirjava ja ikävä, jota on raskas ajatella. Liian moni koira joutuu käsimään ihmisten tyhmyyden ja välinpitämättömyyden takia. Koira on pitkäikäinen ystävä, johon pitää sitoutua. Sitä ei voi hankkia lapselle, joka yksin siitä kantaisi vastuun. Koira tarvitsee lauman, jossa on ihmisjohtaja. Lauman jossa on säännöt, jotka ovat aina samat. Koiraa pitäisi katsoa todellakin karvoihin, mikä sopisi luonteen ja rodun ominaisuuuksien puolesta omaan tarkoitukseen. Hakeeko vartiokoiraa, lenkkikaveria vai mihin sitä pitkäikäistä kaveria etsii. Liian usein ostetaan koira upean ulkomuodon takia ja rodunominaisuuksista ei tiedetä mitään ja kun koira käyttäytyykin rodunomaisesti, niin se ei sovellukkaan enää omaan kuvioon. Ja sitten matka jatkuu seuraavaan perheeseen.

Ja näin Lempikin on pakattu autoon ja viety seuraavaan paikkaan useaan kertaan.
Lempi oli luonteeltaan ihmisrakas ja tottelevainen. Lempin kanssa piti olla määrätietoinen ja hellä. Jos voisi sanoa näin, että rakkautta ja rajoja.

Kesällä huomattiin, että Lempille oli tullut patti nivusiin ja patti suureni surenemistaan. Lempillekkin oli tullut syöpä. Meillä on kuollut kymmenen vuoden aikana neljäkoiraa syöpään. Pistää taas miettimään, mitä sitä koiralle syöttäis? Koiranruokiin lisättäviä säilöntäaineita kuten E320 eli BHA ja E321 eli BHT, nämä ovat  erittäin karsinogeenisia ja aiheuttavat syöpää.  Lisäksi käytetään Etoksikiinia, joka on synteettinen kemikaali jota käytetään säilöntäaineena. Etoksiini on terveydelle haitallista hengitettynä, iholle joutuneena ja niletynä. Se aiheuttaa mm. pentukuolleisuutta, syöpää, kitalakihalkioita ja epämuodostumia. Nämä aineet usein nimetään elänruokapakkauksissa EU:n sallimia antioksidantteja. Ennen koirat söivät ruoanloput ja raakaa lihaa ja elivät terveinä pitkään.