Lukutoukka, luennolla ja syksy

Hei pitkästä aikaa! Näin ne päivät ja viikot surraavat eteen päin, touhua ja tekemistä on riittänyt sen verran ettei ole paljoa koneelle ehtinyt istahtaa. Ja joo, kun vähänkin on ollut tilaisuus
olen hypännyt kirja kainalossa sohvalle. Kirjahyllystäni löytyi vanha Torey Haydenin kirja toisten lapset , jonka aikani kuluksi yksi ilta luin. Kirja oli niin koukuttava, että nyt olenkin lukenut kaikki Torey Haydenin suomenkieliset painokset. Vastapainoksi raskaisiin kertomuksiin luin Sophie Kinsellanin kirjoja ja myös ne veivät mukanaan ja olen lukenut lähes myös kaikki Kinsellanin suomenkieliset painokset. Nyt täytyy hetkeksi jättää krjat rauhaan ja keskittyä muuhunkin. Tyttäreni katsoivatkin ihmeissään että, meidän äiti on oikea lukutoukka!

Säät ovat olleet taas ihanan kesäisiä ja sohvalta on voinut siirtyä ulos nauttimaan kirjaa ja mustikka kaurapiirakkaa.

Vanhempi tytär tosiaan aloitti ylä-asteen ja viime viikolla oli koululla luento ja vanheimpainilta. Ilta olikin aika pitkän kaavan mukaan, reissuun meni kolme tuntia! Koululla oli todella hyvä luonto Vanhemmuuden haastavat vastuut, rakkautta ja rajoja. Luento kesti tunnin, mutta en tunnin aikana katsonut ollenkaan kelloa ja odottanut koska olisi loppunut. Luennoitsija puhui ja vei mukanaan niin, että ajankulu katosi ja tilalle tuli ajatuksia omasta vanhemmuudestaan. Luennoitsija kehoitti piirtämään paperille reikäleivän ja jakamaan sen 24 osaan, kuin vuorokauden tunnit ja sitten merkitsemään leipään asioita jotka syövät siitä paloja. Nukkuminen ja työ vie suurimman osan, mutta mihin se loppu kuluu? Kotityöt, kaupassa käynti, sosiaalinen media, tv? Kuinka paljon aikaa menee ns.hukkaan, kuin sen ajan voisi viettää lasten kanssakin. Juu pistää ajattelemaan... Tälläiset luennot ovat todella hyviä, lähtiessä saa vinkkejä ja ideoita kassin täydeltä kantaa mukaan kotiin kehittämään parempaa minää ja äitiä.

Ja asiasta ulos, täälä syksy näkyy jo joka suunnassa. Puut ovat punaisena pihlajanmarjoista, puiden lehdet ovat vaihtaneet väriään ja sienet peittävät nurmen. 

Pihasta on kaatunut sen verran puuta, ja jäljellä oli vain yksi vanha omenapuu, joka ei paljoa satoa tänä vuonna tehnyt. Menimme puutarha kauppaan eilen katsomaan mini omenapuita joita ollaan ajateltu jo muutama vuosi hankkia. Puutarhassa oli rivissä omenapuita joista osan tiesi nimeltä ja osa oli taas niin hepreaa ettei ollut ikinä sellaista kuullutkaan. Yhdessä puussa oli muutama omena ja saimme maistaa mille hedelmät maistuivat ja SE OLI SIINÄ! Kotiin kannettiin pylväs omenapuu Senaattori. Ilman maistelua olisi tainnut jäädä puu ostamatta. Puu on nyt istutettu ja suojattu jäniksiltä ja nyt sitten odotellaan josko tulisi satoa jo ensi kesänä?

Mikähän sieni on kyseessä? En tunnista kovinkaan montaa...