Ihana hevonen jääkaapin ovessa!

Minun ihana ja niin rakas kuumakalleni siinä komeilee. Voi kuinka eläimiin voi kiintyä kovasti ja kuinka niitä ikävöi. Lanttu oli minun ensimmäinen omahevoseni. Lantulla oli aluksi kaverina musta lammas Rebekka, jonka se opetti myös pukittamaan. Saisin tähän tästä aiheesta kirjoitettua vaikka sata sivua, mutta sitä ei taitaisi kukaan jaksaa lukea. Lanttu sairastui  hampaiden raspauksen jälkeen kroonisesti urtikariaan (nokkosihottuma) ja lopulta tilanne meni niin pahaksi, että Lanttu lähti laukkaamaan vihreille laitumille.
Hampaiden raspauksen ajaksi eläinlääkäri rauhoitti Lantun, rauhoitusaineen haittavaikutuksena oli urtikaria, joka piti olla erittäin harvinainen, tässä lähellä jouduttiin lopettamaan toinenkin hevonen saman kesän aikana urtikarian takia. Ei se tainnut ihan niin harvinainen haittavaikutus ollakkaan? Nykyään vältän viimeiseen asti noita rauhoitusaineita. Hyvin se raspaus sujuukin, jos eläinlääkärikin muistaa olla rauhallinen, eikä juokse neulakädessä hevosen perässä, kun ensin on sitä yrittänyt pistää parikymmentä kertaa.

Lanttu nukkuu ikuista unta, meidän omenapuun alla.